Hautausmaa nakyy lentokoneesta hieman ennen kuin kone laskeutuu Habarovskin lentokentalle. Pian voin huomata, etta GULAG-kaupungista on paasty pois. Hengissa ja onnellisesti.

Hetken naytti jo hankalalta.

"Technical problems", sanoo virkailijanainen Magadanin lahtoselvityksessa.

Han soittaa jollekin, katsoo lippuani, puistaa paataan. Siirtaa lippuni ja passini sivuun, nayttaa sormella etta siirryhan hetkeksi sivummas.

Kaksi tuntia myohemmin nojaan edelleen seinaan hieman "sivummalla". Muut matkustajat ovat jo paasseet lampimammalle puolelle odottamaan koneen lahtoa. Ulkona paukkuu pakkanen ja pureva tuuli tuo sita sisaan. Takkini ja lakkini ovat lampimasti pakattuina rinkassa.

Lopulta, vahan ennen kuin meinaa menna hermo, saan koneeseennousukorttini ja passini. Rinkkani lahetetaan ruumaan. Olen vapaa siirtymaan turvatarkastukseen ja koneeseen. Bisnesluokan paikalle, kaiketikin jonkinlaisena lohdutuksena.

Jo kolme paivaa aikaisemmin olin pelastya. Kun tarkistin lippujen saatavuutta travellinkin sivuilta, siella luki etta ei vapaita paikkoja. Eika Magadanista poistumiseen ole paljon vaihtoehtoja.

Onneksi tana paivana sentaan on vaihtoehtoja, toisin kuin GULAG-kaudella.

Magadanissa on yksi matkatoimisto, joka loysi minulle lipun. Joka lopulta kelpasi. Thanks Anna. With some problems I was able to get a flight to Khabarrovsk.

Toisaalta eivat Magadanista kaikki tanaankaan pois lahde vaikka paasisivat. Kaupungin asukasluku on Neuvostoliiton hajoamisen jalkeen pudonnut kolmasosan vahan yli 100 000:een.

Vadim Kozin on eras joka paatti jaada. Ehka joku teista tunnistaa Kozinin.

Kozin oli maineikas laulaja sotien aikaan. Han jopa paasi esiintymaan Churchillin syntymapaivajuhliin. Vain Bing Crosbylla oli yhta laaja suosio, sanottiin.

Churchillin tapaaminenko oli liikaa, mutta pian Kozin katosi suurelta yleisolta. Hanet tuotiin Magadaniin, jossa han joutui GULAG:iin.

Onnekseen Kozin paasi Magadanin teatteriin laulajaksi. Iltaisin han esiintyi teatterissa, yoksi han palasi joukkotelttaan. Vankitoveriensa seuraan.

Magadanin teatteri oli noihin aikoihin erinomainen, silla useita kulttuurialan huippuja karkotettiin Moskovasta. Stalin varmaankin piti heidan suosiotaan uhkaavana.

Kozin lopulta vapautettiin kymmenen vuoden vankeuden jalkeen. Han paasi kiertueille Siperiaan mutta ei Moskovaan asti. Myoskaan hanen nimeaan ei saanut mainita lehdissa.

Niinpa pitkalle 60-lukua suuri yleiso kuvitteli Kozinin kuolleen jo aikoja sitten. Han alkoi saada runsaasti kirjeita vanhoilta ihailijoiltaan, kun vihdoin selvisi etta mies on elossa.

Kozin esiintyi ja savelsi 90-luvun alkuun asti, jolloin han kuoli yli 90-vuotiaana. Han ei enaa halunnut muuttaa pois Magadanista, vaikka mikaan ei sita enaa estanyt.

Kozinin koti on nykyaan museona, jossa voi myos kuunnella hanen laulujaan.

Habarovskissa on erinomainen historian ja biologian museo, jota pidetaan parhaana Venajan kaukoidassa. Tsaarien ja kommunistien saavutukset kerrotaan, pienten heimojen elintapoja kuvataan, taytettyja elaimia on tiikereista karhuihin.

Mutta ei sanaakaan GULAG:sta, vaikka taallakin 50-luvulla vankileireilla asui enemman vakea kuin muuten kaupungissa yhteensa.

Magadanissa on useita muistomerkkeja. Kolyman alueella historia tunnutaan kerrottavan paljon todellisemmin kuin missaan muualla Venajalla.

Koskettavin on Magadanin ulkopuolella oleva kymmenmetrinen patsas, joka kauempaa nayttaa itkevalta miehelta. Lahelta voi todeta, etta silmien alla valuvat kyynelet ovat vankeja. Toinen silma on kuiva, mutta silman eteen vedetty risti muodostuu kaltereista.

Magadan ja Kolyma ovat Venajan Auschwitz. Tosin venalaisille sita ei kerrota.

- - -

Habarovsk on miellyttavin kaupunki, mita Venajalla olen tavannut. Hannu Jortikka ei tehnyt huonoa valintaa tanne tullessaan. Varsinkin kun joukkue voittaa.

"Hannu Jortikalle", nostaa isantani Jevgeni maljaa. Han esittelee Amur Habarovskin kausikorttiaan.

Harmi etta Jortikka ja Amur ovat vieraskiertueella kun olen habarovskissa. En paas etapaamaan valmentajaa enka nakemaan miten Jevgeni, Esa Tikkasen nakoinen mies, kokee pelin.

Areena on komea. Yritan sisaan.

"Et voi menna, halli on kiinni".

Mutta vain vilkaisisin ovelta.

"Njet. Siella valmistellaan konserttia, ei paase", vahtimestari pysyy tiukkana.

Habarovskiin satoi yolla ensilumi, joka paivan aikana suli pois. Amurilta kuitenkin puhaltaa hyytavasti.

Rannan terassit ja hiekkaranta ovat tyhjentyneet. Kesalla taalla lienee taytta.

Monta lenkkeilija nakyy sunnuntaiaamun rannalla, kun siella hiljaa kavelen. Ensimmaiset lenkkeilijat mita Venajalla olen nahnyt.

Lounasaika koittaa. Ehka tuonne: Doping Bar lukee isosti seinassa. Hotel Intouristia vastapaata.