Vesku Loiri juoksee epätoivoisena junan perässä. Juna on kuitenkin liian nopea, äiti on matkalla. Jonnekin kauas pois.

Loppukohtaus Mikko Niskasen elokuvasta "Pojat" tulee mieleen, kun katson elämää junan ikkunasta Mosambikissa matkalla Nampulasta Cuambaan. Nuori poika juoksee junan vieressa. Viela juuri ennen kun juna karkaa ulottumattomiin hän saa myytyä banaanitertun, ojentaa banaanit ikkunasta. Muutamaa sekuntia myöhemmin ikkunasta kiskojen viereen lennähtää seteli, jonka poika rientää noutamaan.

Kaupantekoa afrikkalaiseen tapaan.

Junan saapuminen asemalle Mosambikissa on kylässä päivän ehdoton kohokohta.

Kun juna saapuu pysäkilleen, satoja ihmisiä odottaa asemalla, saman verran ihmisiä ryntää juoksujalkaa paikalle. Nyt ei voi myöhästyä.

Kukaan tuskin nousee junaan. Se vaan pitää nähdä. Tai pitää tehdä bisnestä.

Kaupustelijoita riittää. Porkkanaa, kaalia, banaania, sokeriruokoa, keitettyjä kananmunia, rasvassa paistettua pullaa, kotkottavia kanoja, tomaatteja. Hämmästyttävää on, että melkein kaikki junassa olijat ostavat melkein noita kaikkia. Junassa paitsi matkustetaan, sinne tullaan tekemään kauppoja.

Kun nousee pysäkillä junasta ulos, voi seurata, mitä junassa tapahtuu. Ainakin voi seurata päitä. Satoja päitä, jotka kurottautuvat ulos ikkunasta.

Mosambikin junissa ovet eivät sulkeudu. Ulkopuolella voi odottaa, kunnes juna puksuttaa liikkelle. Aikaa on rauhallisesti nousta junaan. Sen jälkeen voi vaikka hetkeksi istahtaa junan rapulle ulko-ovelle. Antaa tuulen puhaltaa naamaan ja viilentää.

- - -

Shire-joen rannalla Malawissa mies meloo hitaasti kanootillaan. Tulee kohdalle ja tokaisee jotakin. Kielellä josta ei saa mitään tolkkua.

Vasta silloin huomaan, että miehellä ei ole jalkoja. Melominen silti luonnistaa.

Shire-joessa on paljon jalattomia melojia. He ovat entisiä kalastajia, ja heidän ammattinsa on yksi vaarallisimmista. Joki nimittäin kuhisee krokotiilejä. Jos kalastaja joutuu hipon hyökkäyksen kohteeksi, hän ei siitä selviä. Sen sijaan krokotiilin jäljiltä moni jää henkiin - jalattomana.

Muistan jalattomat kalastajat, kun nousen kanoottiin. Olemme seitsemän hengen ryhmä kahdessa kanootissa matkalla Liwonden luonnonpuistossa. Meloja varoittaa, että älkää kurottako käsillänne veteen. Krokotiilejä.

En aio ottaa mallia sotamies Hauhiasta.

- - -

Bushmanni-leirissä yöllä on jännittävää. Illan hämärtyessä norsulauma kulkee leirin kulmassa, heti vessojen takana. Norsu ei tavallaan ole kovin vaarallinen, mutta se on kohtuullisen iso eläin. Kun ilta on säkkipimeä, ei tee mieli kurkata leirin taakse. Tehdä hauhioita.

Yön pimenemistä voi kuunnella hyttysverkon takaa tiilimajassa. Teltassa olisi hikisempää. Sammakot kurnuttavat, hipot hörisevät. Alkaa tuulen ujellus. Pelkään, että hyttysverkko lentää majan kattoon. Hyttysiä on paljon, mutta tuulesta nekään eivät tykkää.

- - -

Malawi-järvi on maailman kolmanneksi syvin. Uimaan tekisi mieli hikisenä paivänä, mutta bilhartsiaa on rantavedessä.

Tyyni, aava selkä nousee taivaanrannalle. Sen rikkoo kolme saarta, jotka nousevat jyrkästi kohti taivasta. Syvässä järvessä on korkeat saaret.

Poijuissa liplattaa puisia veneitä. Katettuja veneitä valmiina viemään turistit saarille tai sukellusretkille.

Alastomia lapsia leikkii rantavedessä. Melkein yhtä alastomia naisia on heidän seuranaan pyykinpesutouhuissa.

- - -

Matka Mosambikista Malawiin oli kiemurainen. Malawia vainoaa polttoainepula, jonka kynsiin minäkin jouduin.

Saavun Mosambikista Malawin puolelle hyvissä ajoin iltapäivällä, kahden maissa. Reilu sadan kilometrin matka Liwondeen, hyvin ehtii ennen pimeää.

Rajan yli seitsemän kilometrin matkan pääsen polkupyörän tarakalla, paikallisessa taksissa. Malawin puolella nousen avolava-Toyotaan, ostan lipun Liwondeen, ja jään ihmettelemään.

Pari tuntia myöhemmin pakolliset kierrokset kylässä, ja matkalle.

Tuntia myöhemmin saavumme pikkukylään. Mitään ei tapahdu.

- Gasoline problem, minulle tiedotetaan varttia myöhemmin kun kysyn.

Tulee pimeä. Ja pian myös gasolinea. Litran muovipullollinen. Sillä voimalla kuski ampaisee matkaan reteästi kaasuttaen. Vartin päästä ollaan jossakin taajamassa. Stoppi. Vartin päästä taas kysäisen.

- Gasoline problem. Ei mennä tämän pidemmälle. Koita pärjätä. Terve.

Ilta on pimeänä, valo tulee pelkästään tähdistä. Malawin rahaa ei ole lompakossa. Minne pääsen ensi yöksi?

Paikalle jurnuttaa hitaasti pieni kuorma-auto, jonka lava on täynnä pehmeitä säkkejä. Tai ei ihan täynnä, mahtuu säkkien päälle myös parikymmentä ihmistä, polkupyörä, saavi ja muuta tavaraa. Sinne sekaan.

Varttia myöhemmin matka pysähtyy seuraavaan kylään. Siellä on isompi kuorma-auto, lava tyhjänä. Paikalliselta kaverilta saan vaihdettua 10 dollaria Malawin rahaksi. Rekan lavalla on hienoa seurata taivaan tahtia ja viereisen kukkulan pensaspaloja.

Ja päästä seuraavaan kaupunkiin. Ei Afrikka ole Afrikkaa kummempi.