Kiinassa on 16 maailman 20:sta saastuneimmasta kaupungista. Niista kaikkein saastunein on Lanzhou.

Nama faktat taustana Lanzhou tarjoaa melkeinpa pettymyksen. Ei tama nyt NIIN saastuneelta vaikuta.

Mutta en silti epaile matkakirjani tietoa.

Aamulla tuntia auringon nousun jalkeen juna laskettelee hiljaksiin Lanzhoun laitamilla. Kaupunki on kuulun Keltaisenjoen rannalla. Joen molemmin puolin nousee nopeasti vuorenrinteita. Lanzhou on paassyt laajenemaan ainoastaan itaan pain - sinne josta nyt kaupunkiin saavun.

Tehtaiden piippuja alkaa heti nakya. Ja niiden takana haamottaa joki. Joen takana lienee kukkuloita, mutta niita ei enaa nay. Matkaa sinne on korkeintaan kilometri.

Ihmiset kavelevat aamuun heraavan kaupungin raitteja kuin missa muussa kaupungissa tahansa. Vain harva on sitonut nenaliinan kasvojensa peitoksi. Veikkaanpa etta taman kaupungin asukkaat eivat tieda olevansa tilastoykkosia.

Vai olisiko tasta matkailuvaltiksi. Savupiipun kantaman paassa - maailman saastunein kaupunki. Muuta Lanzhouhun - et tarvitse aurinkolaseja.

Toisaalta Raumakin aina on markkinoinut tienvarsilla Ol niingon gotonas.

Juna matkaa. Rinnetta haamottaa myos junan toisella puolella. Mikahan tassa kaupungissa mahtaa olla yleisin kuolinsyy? Loytaisiko tutkiva laakari juuri nyt elimistostani merkkeja Lanzhousta?

Juna saapuu asemalle. Taivas nayttaa melkein siniselta, jos katsoo suoraan ylos. Hotellihuoneeni ikkunasta maisema on kaunis, jos tykkaa kerrostaloista. Ja siitakin nakymasta erottaa vuoria, jos oikein tarkasti katsoo.

Ulkona kavellessa nena ei kerro mitaan ihmeellista. Vaikka eihan tuoksua mitenkaan raikkaaksi voi kehua. Iltaa kohden taivas suorastaan aukeaa. Vuoret tulevat esiin ja saavat tilastot nayttamaan vain tilastoilta.

Aina yksi yo Lanzhoussa on mukava viettaa. Ennatysten kaupungissa