Nuori poika kaveli vastaan ja kysyi: Haluatko tulla teelle, asun ihan lahella. Han esittaytyi: Ali.

No mika ettei, Kavelimme kadulta lapi betonisen oviaukon pihalle, jossa puoliden tusinaa pikkupoikaa potki tennispalloa. Pienen pihan takana oli kaksi porrasta ja sen takana oviaukko.

15-nelioisessa huoneessa oli kaksi varikasta mattoa, jotka peittivat lattian. Otin kengat pois. Kavelin Alin perassa huoneen peralle ja asetuin kokoonkaannettyjen huopien paalle istumaan. Kaksi Alin ikaista kaveria rukoili kiivaasti kohti Mekkaa.

Seinat olivat likaisen valkeat, rapatut. Ikkunalaudoilla oli kirjapinoja. Huoneen yhdessa nurkassa oli kaksi siniovista kaappia. Keskella yhta seinamaa oli puinen arkku. Muita huonekaluja ei ollut.

Kamppakaverini, Ali esitteli ystavansa, joiden rukoushetki oli paattynyt.

Kaverukset opiskelevat 10. luokalla, ovat saaneet stipendin valtion kouluun ja ilmaisen asunnon. He ovat kotoisin Baltistanin pienista kylista. Onnellisilta vaikuttivat ja pian oli minullakin kuppi teeta. Makeaa ja maitoista, pakistanilaista.

Ali on poikkeus Khaplussa, koska han kutsui kylaan. Siina Ali ei ole poikkeus, etta kylalaiset vaikuttavat erittain ystavallisilta.

Khaplu on oikeastaan aika kaukana kaikesta. Niin kaukana, ettei kaveruksista kukaan ole ikina kaynyt edes Gilgitissa. (Myonnan. nyt olisi blogikartta paikallaan. Mutta ostakaa maailmankartasto). Eika Khaplussa taida kovin moni lansimaalainen kayda. Paitsi kiipeijlijoita, silla Khaplu on matkan varrella, jos haluaa menna K2:lle.

Khaplu sijaitsee Skardusta 120 kilometria itaan, ollaan jo aika lahella Intiaa, Tiibetia ja Kiinaa.

Khaplusta lahtee kapea tie ylospain, serpentiinimaista siksakia. Vahan valia tien vierella on taloja, joiden ymparilla miehet kaantavat lapioilla maata tai niittavat riisisatoa. Rinteet on kivetetty tasaisiksi viljelypalstoiksi. Niiden valista puro tuo iloisesti vetta vuorilta.

Naiset pyykkaavat purovedessa vaatteita tai kantavat punotuissa, alaspain suippenevissa koreissaan heinaa. Tai lapsia.

Paikalliset ovat kovin ujoja. Pikkulapset lahtevat juoksemaan pakoon pelastyneina kun nakevat minut, ison ruman valkonaaman. Mutta kun olen mennyt ohi, he kurkistavat seinan takaa ja vilkuttavat.

Miehista ja lapsista saa aika helposti kuvia. Sympaattisia kuvia. Harmi vaan etta takalaisilla laitteilla (nyt olen takaisin Skardussa) ei nettia kesta kuvia.

Mutta haluaisin kuvan naisesta, mika ei ole ehka ihan soveliasta. Eli noyrasti ja kunnioittaen. Miten olisi, saisko luvan? Ei heru.

Mitakohan nama naiset miettisivat jos tietaisivat lansimaisen systeemin? Siellahan vasta naisia kuvataan. Edesta ja takaa. Alta ja paalla.

Mutta sitten tarppaa. Kaksi teinityttoa kavelee vastaan. Sopisiko...

Toinen pyorittaa peukaloa vasten etusormea. On myynyt sielunsa mammonalle. Onko han pakistanilainen vastine lansimaitten pornoteollisuuden kuvattaville? Mika mina siina tapauksessa olen? Moraalia peliin, jatka! Mutta toisaalta, tata kuvaa olen halunnut.

Myyn sieluni ja nyt minulla on kuva kahdesta naisesta Pakistanin vuorilta. Kenella muulla on?

Ja kaiken takana vaijyvat tummat vuoret ja taustalla vaikkyvat lumijattilaiset.