Heti alkuun pari vinkkia.

Kun menette himbakylaan Namibiassa tai Angolassa, viekaa tuliaisiksi esimerkiksi sakillinen jauhoja, hieman leipaa ja tupakkaa. Antakaa lahjat kylan vanhimmalle.

Karkkia ei kannata vieda, silla nama ihmiset eivat luultavasti elamansa aikana kay ikina hammaslaakarilla.

Puolestaan kun tapaatte himboja kaupungissa, alkaa ottako heista edes vaivihkaista valokuvaa. Siita seuraa tappelu tai ainakin aikamoinen alamolo.

Mutta nyt ollaan Otjisoko Tjongavan kylassa, ja lahjukset on jaettu. On aika istahtaa kylan vanhimman matalan majan viela matalammalle penkille.

Hetken tassa voi istua ennen kuin pirtin keskella oleva tuli savuttaa liikaa silmia ja pakottaa poistumaan pihalle.

Tassa kylassa kylan vanhin on poikkeuksellisesti nainen. Hanen miehensa kuoli jokin aikaa sitten. Miehen ensimmainen vaimo peri kylan vanhimman aseman, ohjeistaa oppaani.

Peitot on nostettu seinustalle, kananpojat juoksentelevat seinustalla, ja perheen pienokaiset yrittavat niita hatistaa.

Aikuiset ottavat rauhallisemmin. Kylan vanhin, oikeastaan jo hyvin vanha nainen, istuu ilmeettomasti. Hanen tyttarensa paijaa sylivauvaansa. Kertoo tarinoita himbojen elamasta.

Koska lahjukset on jaettu, olen vapaa ottamaan valokuvia. Kuvien ottaminen hieman hammentaa, silla naiset ovat kotonaan rinnat paljaina. Ylpeina siita.

Ulkona ei savuta, mutta tuuli tuivertaa. Nostaa maasta puuterihiekkaa pakottaen minut kaantamaan selkani tuulelle.

Kylassa on hiljaista. Paikalla ovat ne lapset, jotka eivat ole koulussa, raskaana olevat tai imettavaisten aidit seka yksi pyoratuolissa kelaava jalaton sotaveteraani.

Muut ovat hoitamassa karjaa, joka on jossakin kilometrien, ehka kymmenien paassa. Himbat ovat puolipaimentolaisia. Heilla on pysyva kyla, mutta kun karjalla ei ole kylan lahella ruokaa, on lahdettava kauemmas.

Kylan vanhimman savimajan edustalla on pyha tuli. Minun silmiini siina on paikka nuotiolle, mutta paikallisille pyha tuli on koko elama. Silla lepyytetaan jumalia, kun jotakin merkittavaa tapahtuu. Kun esimerkiksi kylassa joku kuolee tai kun on haiden aika.

Pyhan tulen takana aitauksessa kaksi kylan naista lypsaa lehmia, niita harvoja jotka on jatetty kylaan, jotta lapset saavat maitoa.

Naiset eivat taalla paljon vaatteilla koreile, mutta muuten he koreilevat. Himbat varjaavat ihonsa tummanoranssilla okralla. Myos aikuisten naisten hiukset on laitettu samalla varilla lisattyna koristeellisin hiuslaittein ja -lisakkein.

Naisten kaulassa, ranteissa ja nilkoissa kimmeltaa kirkasta metallia tai ehka muovia. Nuorten tyttojen hiukset on mustattu (hiilella?). Hiukset on muotoiltu kuin kahdeksi eteenpain sojottavaksi sarveksi, joiden takaa ei tahdo silmia erottaa.

Iltapaivalla Obuwon kaupungissa voi kummastella lisaa paljasrintaisten himbanaisten luonnollisuutta.

Himbat olivat tulossa viime vuonna Suomeen lähetysjuhliin. Kun heille yritettiin vaivihkaa kertoa, etta Suomen kirkoissa naisten ei ole soveliasta esiintya ylaosattomissa, lopulta taalta Suomeen lahti himbakylasta pelkastaan miehia.

Taalla heita ei kukaan ihmettele. Paitsi tietenkin turistit.

Himboja on kaikkiaan ehka 40 000. Toisin kuin hererot himbat ovat sailyttaneet ianaikaiset perinteensa.

Hererot pukeutuvat kuin 1900-luvun alun saksalaiset lahetyssaarnaajat pitkiin, ponakoihin mekkoihin ja suomalaisen silmin varsin koomisiin hattuihin. Hattujen koristeeksi otsan paalle vaakasuoraan on asetettu kankaan peittama levea, pitkomainen koriste.

Hereronaisen kavellessa ylpeana kadun vartta vieressa joukko himbanaisia on noussut Toyotan lavalle. Matkalle kotiin pois kaupungin huvituksista.