Heti alkuun junatriviaa Venajan rautateilta.

Mita pienempi junan numero sen parempi juna.

Kun lahden Kazanista kohti itaa junalla numero 20, huomaan etta juna on jo liian hyva kun on matkalla Siperiaan. Junan kaytavilla digitaalinaytto kertoo vaunun numeron, kellonajan ja lampotilan. Kakkosluokan hytissa on televisio, jota luoja paratkoon myoskaan matkakumppanini eivat halua avata (huudattaa).

Ja vessa valilla Kazan-Jekaterinburg on parempi kuin oli IC-junassa valilla Turku-Helsinki. Seka siisteystaso etta hajuero ovat Venajan hyvaksi.

Juna lahtee Kazanista aamuyolla klo 4.35, ja vaunussa paasenkin nopeasti uneen.

Kun heraan kymmenelta, huomaan junaemannan tuoneen metwurstisampylan seka paperipussin jossa on jugurtti, paarynapillimehu, muoviset ruokailuvalineet, vesipullo ja kosteuspyyhkeita. Kuumaa vetta voi hakea samovaarista ja teepusseja seka jalustallisen teelasin vaunuemannalta.

Jekaterinburgista matka jatkuu Krasnojarskiin junalla numero 80. Sekin on viela pieni numero, kun lahtoaulassa sita vertaa jopa nelinumeroisiin lukuihin.

Suurempi ero edelliseen junaan on se, etta nyt olen platskart-paikalla, siis kolmannessa luokassa.

Kakkosluokan kupee on juna, jossa vaunussa on tyhja kaytava, jonka varrella on suljettuja ovia. Paasaantoisesti.

Platskartvaunu taas muistuttaa basaaria tai vahintaan retkeilymajaa. Siinakin junavaunussa on kaytava, mutta kaytavan ja makuuhyttien valissa ei ole ovea. Lisaksi kaytavan ikkunareunalla junan suuntaisesti on makuupaikkoja kahdessa kerroksessa.

Naissa vaunuissa paasee matkustamisen ja venalaisyyden tunnelmaan. Naissa vaunuissa voi myos tuulettaa varpaita, silla 185-senttisella jalkaterat roikkuvat sangyn paassa kaytavalla, jos yrittaa nukkua jalat suorina. Yolla se onnistuukin, kun vain harva kuikuilee kaytavalla.

Junassa on mukavinta olla vaan ja tarkkailla kanssamatkustajia seka ohi kiitavia maisemia.

Kuten tuota kaytavan puolella istuvaa nuorta venalaispariskuntaa. Mies nayttaa tyypilliselta jorrikalta, nainen taas venalaiseen tapaan huolitellun viehkea. Nyt he mokottavat, nainen valilla pyyhkaisee silmakulmiaan.

Venalaiset miehet ovat kuin suomalaisia, eivat osaa sanoilla ratkaista tilanteita. Tamakin morokolli varmasti haluaisi ottaa nyrkit kayttoonsa, mutta ei se tahan tilanteeseen sovi.

Kazanista muistuu mieleen seuraava tilanne.

Kavelin tien reunaa, ja huomasin takanani kahden auton pysahtyneen tielle rinnakkain. Toisesta autosta kuljettaja oli avannut viereisen auton apukuskin puoleisen oven, ja han loi armotta nyrkkisarjoja kohti avutonta, ratissa istuvaa miesta. Pian lyojan autosta nousi toinenkin mies, meni kuljettajan ovelle ja alkoi hankin maiskia raukkaparkaa.

Hakattava mies lopulta nousi autosta, mutta lyominen ei loppunut. Mies lopulta kaatui lyontien voimasta katuun ja jai pitelemaan poskipaitaan.

Mista lie tilanne alkanut, nyrkeilla se ratkaistiin.

- - -

Kiskojen hypnoottinen kolkutus. Junan vieressa ylos alas puutolppien valilla kulkevat sahkolangat.

Maisema taalla on lahinna pusikkoista. Paikoin mennaan pitkaankin koivikkometsassa. Lehtipuita yleisesti on paljon, havupuuta vahemman. Paikoin matkan varteen jaa peltoja, sellaisia joissa historian koulukirjojani kuvitettiin seitsemalla perakkain peltoa puivalla leikkuupuimurilla ja hymyilevilla maanviljelijoilla.

Oi kun oli suurta ja mahtavaa.

Nyt monet pellot ovat joutomaata ja kovaa vauhtia pusikoitumassa.

Pienia kylia nousee junan ikkunoihin vahan valia. Harvoin niissa nakyy ihmisia, mutta asumisen jalkia sentaan. Pienet talot ovat usein puisia, valilla hirresta, joskus tiilitalojakin, toisinaan muodottomia betonikomplekseja.

Puutaloista monet ovat maalaamattomia, mutta ikkunalaudat ja -luukut ovat kauniin koristeellisia ja kirkkaan sinisia tai valkoisia. Toisinaan talotkin on maalattu, usein sinisikisi, valilla hennolla punamultavarilla.

Lehmia kayskentelee kylien laidoilla.

Millaisia ihmisia taalla asuu? Kauhistellaanko taalla samoja ongelmia kuin Suomessakin: muuttavatko nuoret kaupunkeihin, loytyyko pikkutiloille jatkajia?

Jenisei-joen varrella kaukana Siperiassa sijaitsevan Krasnojarskin lahestyessa maisema rehevoityy, taivaanrannassa nousee myos kukkuloita.

Aral meni aikaisemmin ohi melkein huomaamatta.

Puoli tuntia ennen Krasnojarskia juna jattaa taakseen kylan, joka on kuin suomalainen siirtolapuutarha. Idyllisia, pienia, jyrkkakattoisia taloja, pikkuruisia puutarhoja ymparilla.

Aamuaurinko valaisee Krasnojarskin aseman komeasti. Paikallisbussin ikkunasta nakyy heti Subway-ravintola.

Bussi hyrisee Karl Marx -katua Lenin-patsaan ohitse.