Nyt olen todellisessa Pakistanissa. Kadut ovat taynna toottaavia autoja, molyavia elaimia, huutavia ihmisia, haisevia jatekasoja, rasvankaryisia ruokakojuja, varikkaita hedelmatiskeja, tuoksuvia maustekojuja.

Sellainen on Peshawar.

Pakistanissa on paikoin ollut levotonta. Maan etelaosassa Baluchistanissa hallituksen joukot tappoivat viikko sitten paikallisen heinopaallikon. Eri puolilla maata on sen jalkeen ollut mellakoita ja mielenosoituksia. Perjantaina maassa oli monin paikoin yleislakko. Perjantain rukousten jalkeen etenkin on syyta olla varuillaan. Silloin ihmiset ovat liikkeella ja saattavat nousta mellakoihin.

Peshawar on hyvin konservatiivista seutua. Taalla naisia ei nay iltasella, ja muulloinkin hunnun kaytto on naisille vahintaan suotavaa. Peshawar on rajaseutua, josta alkavat heimoalueet. Seudut eivat ole maan hallituksen kontrollissa.

Perjantain jalkeen on ollut rauhallista. Uskaltauduimme sunnuntaina Peshawarissa salakuljettajien basaariin, jossa naimme (sori, pisteet puuttuvat, ei pervoa touhua) trombin. Aluksi pieni tuulenpyorre nosti roskia maasta ja heitteli niita. Nopeasti ne nousivatkin korkeammalle pyorien vilkkaasti. Pyorre saavutti rottinki- ja mattokojut ja nosti pressuja kymmenenkin metria ilmaan. Kauppiaille tuli kiire tarttua kaksin kasin myyntitiskeihinsa ja pitaa ne maassa.

Ja akkia trombi oli ohi. Taksissa naytelmaa oli kiinnostava seurata.

Taksista nousimme basaareille, jotka nayttivat melkein kuin Wikken kaupalta. Kadun toisella puolella, trombialueella, sen sijaan oli itamaisempi tunnelma. Lampaanruhot roikkuivat pressujen alla, kanat kotkottivat hakeissaan, turbaanipaiset miehet huusivat tarjouksiaan.

Lahes kaikki kauppiaat olivat pukeutuneet valkoisiin, perinteisiin asuihinsa. Monella oli parta ja valkoinen fetsi. Suurin osa alueen ihmisista oli ystavallisia. Moni tuli kattelemaan.

Kaikille me emme olleet toivottuja henkiloja. "Menkaa pois. Olette vaarassa". Monen eleet ja sanat olivat uhkaavampia. Eteen tuli kyltti, jossa kerrottiin etta "ei ulkomaalaisille". Sen takana alkoivat asebasaarit. Sinne emme todellakaan yrittaneet menna. Basaarilla ei olo sinansa tuntunut turvattomalta. Pimean aikaan sinne ei kuitenkaan ole menemista.

Asun taalla vanhassa siirtomaa-ajan kartanossa. Huone on ainakin 50-nelioinen. Ikkunan alla on vihrea puutarha, jossa kaskaat sirittavat oisin ja tahdet loistavat kirkkaina. Huone maksaa vajaat 20 euroa. Eilen kavimme syomassa vanhassa kaupungissa kattoterassilla. Katselimme laheista linnoitusta ja upeaa salamointia. Neljaan pekkaan tilasimme alkukeitot, viisi ruokalajia, naan-leipaa, kokikset. Ja koko hoito maksoi 4 euroa hengelta. Taalla voi valilla elaa tietynlaista luksuselamaa.

Kotimatkalla katselimme taksin ikkunasta, kun pakistanilaiset miehet tayttivat tivolin. Naisilla ei tietenkaan sellaisiin huvituksiin ole taalla asiaa. Maailmanpyorassa kaikki ennallaan.

Paitsi, odota hetki. Pari paivaa sitten nain Islamabadissa naisen, jolla oli jalassa farkut (lisaa ne pisteet...)