Siina ne taas ovat. Kadunkulmassa.

Boda-boda-kuskeja Ugandassa ei voi valttaa. Taalla ei ole tuktuk-skoottereja, mutta taalla on boda-boda-moottoripyoria.

Niita on lahes joka kadunkulmassa ja tienmutkassa. Niita nakyy myos lahes jokaisella kadunpatkalla. Boda-bodat ovat kovassa kaytossa.

Afrikan suurkaupungit ovat taynna maleksijoita. Boda-boda-kuskitkin nayttavat maleksijoilta, kun ne lohoavat rennosti pyoriensa paalla asiakkaita odottaessaan. Mutta on heilla kuitenkin toita.

Etenkin Kampalassa autoille ei enaa ole paljon tilaa kaduilla. Moottoripyorille sen sijaan on, silla ne mahtuvat ohittamaan vaaralta puolelta tai oikaisemaan jalkakaytavan puolelta. Niita on kaikkialla.

Boda-bodat ovat myos synkka luku Ugandan onnettomuustilastoissa. Paikallinen lehti arvioi, etta ne ovat mukana keskimaarin viidessa kuolonkolarissa paivittain tassa maassa.

Eihan niista isommin harmia ole. Kysyvat, haluanko kyydin kun kavelen ohi. Kun sanon etten halua, ne uskovat kerrasta. Ugandassa kaikki, kaupustelijatkin, uskovat kerrasta.

Mutta nyt olenkin noussut pikkubussiin, joka matelee hiljaksiin kohti Jinjan kaupunkia. Hiljaksiin siina mielessa, etta se pysahtelee koko ajan uusien matkustajien toivossa, vaikka vanhastaankin bussi jo on taynna.

Paikallisille pikkubussit ovat ainoa tapa liikkua ja kuljettaa tavaraa. Edessani istuu mies, jolla on sylissaan kaksi laatikollista piipittavia kananpoikia.

Busseissa valilla tunnelma tiivistyy. Talla kertaa tiivistajana on sade, joka alkaa rummuttaa auton kattoa ja saa kaikki akkia sulkemaan ikkunat.

Kokemus osoittaa, etta vastaavissa busseissa aina joku kohta falskaa sateella. Pian huomaan, etta falskaava kohta on takaoven ylatiivisteissa. Minun yllani. Rahastaja ojentaa oman takkinsa, jotta saan tukittua valuman tai edes vahan suojattua itseani.

Vetta alkaa sataa ihan toden teolla. Kun bussi kaartaa Jinjan kaupunkiin, edessa liikenne seisoo. Meidan kuljettaja on vahan muita rohkeampi ja ampaisee autojen ohi puolimetriseen latakkoon. Vesi lentaa auton katon korkeudelle, mutta matka jatkuu.

Ikkunasta on hauska seurata, kun asken viela vilkkaasti kaduilla liikkuneet ihmiset ovat pakkautuneet jostain loytyvien katosten alle. He kokemuksesta tietavat, etta rankkasade ei yleensa kauan kesta.

Bussi jattaa minut Jinjassa huoltoasemalle bensapumppuja suojaavan katoksen alle, joka on aika lailla taynna vakea. Vieressa vesi valuu vuolaana virtana tien reunalla hiekan varjatessa veden punaiseksi.

Kun sade loppuu, kohtaan jalleen Niilin. Sen varsinaisen Niilin lahteen, paikan jossa majesteettinen joki aloittaa pitkan vaelluksensa Victoria-jarvesta.

Milloinkahan nama vedet saapuvat Valimereen?