Auton takapenkilta lahes aavaa preeriaa on mukava tutkailla.

Vasta jatimme taaksemme vuoristoisen osuuden. Korkeimmat huiput jo hohtivat valkoista lunta. Tie kiemurteli lapi ammoin palaneiden puunrunkojen muodostamien metsien ja valilla aukeampia ylatasankoja.

Yksi joenylitys matkalla ylangoille huvitti. Joki nimittain on nimeltaan Oja.

Nyt on kuitenkin ajettu jo tunti alangon tasankoa. Ymparilla on ruohikkoista tasamaata, paikoin siita nousee kukkuloita, jotka ovat kuin sametilla paallystettyja. Siella taalla kukkuloilla on pienia lehtipuurykelmia.

Kauempana siintavat vuoret. Sinisina, hiljaisina.

Tasankojen jalkeen eteen aukeneva kaupunki osaa yllattaa. Kukkulan kautta laskeutuvalta tielta katsoen ruohomaa yhtakkia loppuu, ja alkaa kaupunki. Kauempana kaupunki loppuu ja tyhja tasanko alkaa.

Ollaan Tuvassa, Tuvan paakaupungissa runsaan sadan tuhannen asukkaan Kyzylissa.

Ennen matkani suunnittelua en tallaisesta alueesta tiennyt mitaan.

Tuva on Etela-Venajalla, aivan Mongolian rajan tuntumassa. Jenisei puskee joillakin sivuhaaroistaan vetta Kyzylin lapi.

Viimeistaan nyt huomaan saapuneeni Aasiaan. Pian jo olen vuorokauden taalla ollut, mutta vaikka olen kahlannut kaikkien hotellien vastaanotot (halvemman huoneen toivossa), yksikaan ihminen ei ole puhunut sanaakaan englantia.

Jonkinlainen opas olisi tarpeen, silla Tuvassa olisi nahtavaa. Taalla elavat rinnakkain shamanistit ja tiibetin buddhalaiset.

Jalkimmaisesta nakyi jo matkalla merkkeja. Rukousnauhoja oli paikoin levitetty tien varrelle. Kyzylin keskustassa on lamalainen rukousmylly.

Tuva on kuitenkin ennen kaikkea kuuluisa kurkkulaulajistaan, mutta ainakaan kukaan vastaantulija kadulla ei ole vetanyt kurkkusooloa.

Pinta-alaltaan Tuva on lahes puolet Suomen alasta, mutta taalla on tuskin kummoistakaan julkista liikennetta. Maaseudulle paastakseen pitaisi vuokrata auto.

Tuva on alue, joka Venajalla pisimpaan taisteli kommunistien vallankumousta vastaan. Tama oli valkoisten aluetta viela 1921. Ehka tuo kertoo, etta mitkaan muodit taikka ismit eivat Tuvaan ihan hetkessa kantaudu.

Tuva oli erityisasema Neuvostoliitossa toisen maailmansodan loppuun asti. Virallisesti maa oli itsenainen, mutta kaytannossa maa oli pohjoisen naapurin holhouksessa.

Monet tuvalaiset ovat opaskirjan mukaan pahasti alkoholisoituneet. Jokunen humalainen tosiaan on nakynyt kadulla. Kuulemma takalaiset saattavat olla humalassa arvaamattomia ja vakivaltaisia. Puukkotappelut eivat ole harvinaisia.

Miten tama kuulostaakaan jotenkin tutulta. Kunhan nyt ei paadyta Ojasta allikkoon.