Aina tässä vaiheessa matkaa tule sama olo: alkaa pieni paniikki iskeä. Minne olenkaan menossa ja miksi pitää hylätä turvallinen koti. Eli matkaan on aikaa jokunen päivä.

Stressiä tulee kun miettii mitä ottaa mukaan ja mitä jättää. Mitä jaksaa kantaa ja mitä on pakko kantaa. Ja mitä saisi täydennettyä matkalta. Onko rinkka tarpeeksi iso vai pitääkö ostaa uusi. Tarvitsenko makuupussin ja jos niin millaisen. Entä makuualusta? Ja missä hemmetissä viimeinen viisumi viipyy...

Siinä vaiheessa aina helpottaa kun rinkka on täytetty ja ollaan matkalla. Tai ei vielä siinä vaiheessa. Kotioven sulkeminen ja avaimen jättäminen jonnekin tuntuu hetken ajan haikean lopulliselta. Paluuta ei ole kun kone odottaa.

Kone niin, lento on aina vähän epämiellyttävä. Tai ei lento sinänsä mutta kun lento on Heathrow'n kentältä. Eikä Heathrow'ssakaan sinänsä mitään vikaa ole, mutta tuntuisi ehkä hiukan helpommalta lentää maailman jonkun muun kentän kautta. Näinä päivinä. Ja sitten vielä lento... niin, Pakistaniin. Mutta sehän vasta mielenkiintoinen maa on.