Iltapaiva Venajan kaukoidassa alkaa verkkaisena. Kiskojen kolina on tasaista, puuduttavaa. On aikaa ihmetella maisemia.

Molemmin puoli junaa avautuvat laajat ruohotasangot. Pohjoisessa usvan lapi haamottaa kukkuloita. Nakyy hiljainen, harmaa kyla. Yksittainen auto liikkuu kauempana.

Etelassa maisemaa hallitsee keltapunertava lehtimetsikko, joka valtaa tilan ruohikolta. Takana on tallakin puolella kukkuloita, jotka jaavat siniharmaiden pilvien ja lumisateen alle piiloon.

Tuntuu, etta matka kohti itaista Venajaa alkaa juuri nyt. Baikalin jalkeen lahes kaikki muut reppureissaajat kaantyivat etelaan kohti Mongolian aroja.

- - -

40-tuntinen etappini on alkuvaiheessa. Vuoteeni on vahan tukalampi kuin aiemmin. Olen kolmannen luokan platskart-paikalla, kaytavan suuntaisella ylapetilla.

Ongelmaa ei isommin muuten olisi, mutta kun olen vahan liian iso talle patjalle. Jalkoja ei saa millaan suoraksi. Etenkaan jos aion pitaa myos niskani suorassa, kuten olisi tarkoitus.

Paivisin voi hyvin etsia istuinpaikan jostain muualta, esimerkiksi punkkani alapedilta, mikali senkin asukki sattuu istumaan ja on siten nostanut vuoteensa ja kaantanyt esiin poydan.

Tassa nytkin istun ja ihmettelen.

Vartiotornit, piikkilankaa, kranaatinheittimia.

Seuraavaksi nakyy saha lautatapuleineen. Tullaan hieman isompaan kylaan. Juna pysahtyy kahdeksi minuutiksi. Ei ehdi ulos jaloittelemaan.

Junassa alkaa olla kuuma, vaikkei ulkona olekaan. Tekisi mieli avata ikkuna, mutta ei naita ikkunoita voi avata. 24 astetta, kertoo junan digitaalimittari.

Kyla. nainen kavelee kasi poskella. Riiputtaa paataan niin etta leuka kay rintaan. Onko hanella kylma?

Toinen nainen polkee samaan suuntaan polkupyoralla. Kumpikaan ei edes vilkaise kohti junaa.

Toisella puolella talossa lahella rataa palaa valo. Talon edessa on kaksi isoa lautasantennia.

Koira kavelee raittia, sekin roikottaa paataan. Sipulikupolikirkko on remontissa. Tallinkien ymparoimana.

Pyry sakenee. Varittaa jo valkoista jalkea maahan.

Valilla Ingoda-joki tulee kuin vain kurkistamaan rautatieta. Kiemurtelee pian taas kauemmas.

Avaan kirjani. Voisin luoda vetoa, etta kukaan muu tassa junassa ei lue Solzenitsynia. Ylipaansa ani harva junan venalaismatkustaja lukee yhtikas mitaan.

Tai jos lukee niin lehtia, tekee ristisanoja. Monet ovat avanneet lapparinsa ja katsovat elokuvaa. Joku yrittaa ratkoa Rubikin kuution tapaista. Pieni lapsi jarjestaa viihdyketta perheelleen. Kun lapsi nukahtaa, vanhemmat vain hymyilevat.

Mutta ei voisi olla paljon hienompaa ymparistoa ja tunnelmaa lukea Ivan Denisovitshin paivaa.

- - -

Kilometritolppa 5901. Uusi aamu.

Ratkaisujen aika. Vvessa olisi aika siisti, kavin katsomassa. Mutta jos nyt kayn tyhjennyksella, voi olla etta joudun vessaan junassa viela toistamiseen. Mutta jos nyt odotan, saattaa vessa olla aika paskainen.

Mita tehda? Paatan keskittya yhden tyhjennyksen taktiikkaan ja siirran vessakayntia.

Edellisella Venaja-reissullani 2004 tapaamani suomalaiset nuoret laakarit olivat paatyneet toisenlaiseen ratkaisuun. Laakarin tapaan ratkaista.

He soivat immodiumpillerit aamuin ja illoin. Riitti pitamaan hadan loitolla ainakin nelja paivaa.

Paskan sailominen omassa kropassa ei hyvalta ajatukselta tunnu.

- - -

Taas kyla. Katot ovat lumesta valkoisina. Lunta on myos maan pinnalla. Naky on komea, silla lehdet ovat varikkaina ymparilla. Puissa yha roikkuvat.

Taitaa olla talvi vasta kokeilemassa, ei viela tee tuloaan. Ja seuraavana paivana huomaankin, lampimampaa saata on tulossa.

Vastapaatani istuu kirgiisin nakoinen mies, joka maiskuttaa aanekkaasti aamupalaansa. Jarsii tyytyvaisena rasvaa tihkuvia kanankoipia.

Kilometritolppa 5951.

Ikkunan takana kaksi mummoa kantaa kumarassa painavia kasseja. Millaistakohan heidan elemansa on? Mista he unelmoivat? Elavatko he niin kuin Ivan Denisovits vankileirillaan, paivan kerrallaan. Murehtien mita tanaan syodaan.

Vai haaveilevatko rivitalonpatkasta ja aurinkolomasta Sharm el Sheikissa?

Kilometritolppa 6104.

Ymparilla on katkenneita, alastomia koivunrunkoja. Onko taalla kaynyt myrsky vai metsapalo?

Valilla nakyy tiuhasti puita joiden lehdet suorastaan hukkuvat oranssin savyihin. Aurinko punnertaa pilvien lomasta.

Koivurunkojen alla on metrista pusikkoa, jossa oma varikirjonsa.

Taallahan on kaunista!

Maisema katoaa. Jalleen yksi kemikaalivaunujuna puskee vastaan. Junaa kestaa vaunukaupalla, varmaan sata vaunua.

Aamu. Aamupaiva. Iltapaiva.

Kilometritolppa 7316 jattaa minut junasta ja Siperian radalta.

Skovorodino.

Alkaa uusi matka. Matka kohti pohjoista.