Oletko koskaan pohtinut, milta kuulostaa kuorsaava kazakstanilainen? En minakaan ollut ennen kuin hiljan osuin kuuntelemaan ja pohtimaan asiaa tarkemmin kazakstanilaisessa junavaunussa.

Kello eteni jo pitkalla aamuyota. Junavaunun ylapetilla olin loytanyt mukavan lohoasennon, ja sopivasti vasyttikin.

Mutta uni ei oikein tullut. Tai jos uni tulikin, se katkeili taajaan.

Saman hytin toisen seinustan ylapetilla rohnotti valaan lailla isokokoinen keski-ikainen kazakkimies. Hanen kuorsauksensa ei ollut sellaista perinteista rytmikasta krroooh-krraaah krroooh-krraaah -mallia.

Mies naytti valilla tukehtuvan. Hengitysta ei kuulunut tai nakynyt, ei pihahdustakaan. Hiljaisuutta kesti ehka viisitoista sekuntia ennenkuin se purkaantui.

Jostain hengitysonteloista ilma loysi tiensa ulos. Vangittuna pysynyt ilma syoksahti ylanielun ja hampaiden valista sellaisella krohinalla, etta vieressa nukkumista yrittava vaistamatta hatkahti.

Aani oli joka purskahduksella erilainen. Milloin se kuulosti lapsen raakaisylta, milloin leijonan karjaisulta.

Pari tyytyvaista maiskausta ja kevytta hengitysvetoa ennen kuin koitti uusi hiljaisuus. Ja taas purskahdus...

Kazakstanissa toiset asiat maksavat maltaita, kun taas jotkut seikat ovat lahes ilmaisia. Kupillisesta espressokahvia voi joutua maksamaan 3 euroa, kun taas 33 tunnin junamatkan makuupaikalla saa 18 eurolla.

Taalla huomaa, mita valtio tarjoaa kaikelle kansalle ja mitka asiat ovat luksusta.

Junamatkat on tarkoitettu kaikelle kansalle, ja niinpa junissa tapaa myos kaikenlaista kansaa.

Saapuessani Aktauhun hytin viereisella seinalla oli 25-vuotias musliminainen hiukset tiukasti huivin alla ja vartalo loysan hameen peittamana. Aika ajoin han kaantyi polvilleen ja rukoili.

Onkohan muslimeilla lievennyksia rukouksen suunnasta, kun ollaan junassa. Kapealla vuoteella on vaikea pitaa suuntaa kohti Mekkaa.

Alapuolella oli moskovalaispariskunta. He olivat miehen tyomatkalla (jollain tyokalualalla) Aktauhun. Kehuivat kayneensa Lapissa, jossa ohjelmassa oli muun muassa poroajelua.

Atyrau-Aktau-matkalta mieleen jaivat sammakot, jotka jahtasivat hyonteisia asemalaiturilla. Junan odotellessa sammakoiden puuhaa ja varsinkin niiden maaraa oli metka ihmetella. Sammakoita oli laiturilla varmaankin toista sataa.

Volgogradin ja Astrahanin valilla oli hauska jutustella venalaisjuristi Olgan kanssa. Ihmettelin, etta onpa kovin nuoren oloinen nainen juristiksi. Olga kertoi olevansa 22-vuotias. Kymmenen vuotta koulua, sen jalkeen viisi yliopistoa. Ja kas, 22-vuotiaana olet juristi Gazpromilla.