Afrikka on musta. Ja pimea.

Ollaan jossakin Sudanin ja Etiopian rajamailla. Lentokoneen ikkunan takana ainoa valo on siiven vilkkuvalo. Alhaalla ei ole pilvia, mutta mitaan valoa ei ole nakynyt pitkaan aikaan.

Blogin nimi on edelleen aasia mutta tervetuloa mustaan Afrikkaan.

Istanbulissa taivas alkoi sinertaa. Lentokentan bussissa, siina joka ajaa lentokentalla koneiden seassa ja vie matkustajat kentalla odottavaan koneeseen, odoteltiin viela viimeisia matkustajia. Etiopian miekkailumaajoukkue riehakoi bussissa matkalla kotiin Antalyan MM-kisoista.

Hamaralta kentalta paljastui laskevan lentokoneen silhuetti. Taaempana lipui hitaasti laiva. Laiva! Ataturkin kentan viereista Valimerta kyntaen.

Tunnelma Afrikasta alkoi hahmottua. Hiljaksiin.

Pikkutunneilla kone laskeutuu Addis Abebaan. Lentokentalla musta mies odottaa nimikyltin kera. Avolava-Toyota vei meidat Taituun. Etiopian vanhimpaan hotelliin.

Oiset kadut olivat lahes yhta valottomat kuin Afrikan taivas. Toyotan ikkunat olivat hiessa. Kadun varrella yotaan vietti useita ihmisia myttyihin suojautuneina. Sen parempaa kotia ei heilla ole.

Aamu aukenee paljastaen hotellihuoneen parvekkeelle Addisin kummut ja laajan maiseman.

Paiva esittelee Haile Selassien jakkaran ja keisari Menelikin sarkofagin. Menelik oli hallitsija joka piti puolensa Italiaa vastaan. Etiopasta ei tullut siirtomaata silloin kun oikeastaan kaikista muista Afrikan maista tuli.

Haile Selassie oli hallitsija joka piti puolensa lahinna kaikkia vastaan ja itsensa puolesta

Hailese Lassien, niinkuin pikkupoikana luulin, tuolin kadensijaan koskettamisesta tulee jano. Che Guevara -baarissa paikallinen St George -olut maistuu makoisalta eikamiltaan pyhalta yrjolta. Baarin seinassa Chen vieressa kunniapaikalla on kuva toisesta etiopialaisten sankarista: Bob Marleysta.

Tiskin ylla lukee bienvenido. Kohteliaana yritan kiittaa tarjoilijaa opettemallani sanalla: amis... hemmetti vie, thank you.

Kuka sita kerralla oppisi. Mutta nyt sujuu - ameusegenallo.