Vuokrasin juuri asunnon Kazakstanissa. Levealta parvekkeelta on merinakoala suoraan Kaspianmerelle. Aallot murtuvat rantakivikkoon melkein ikkunan alla. Ulapalla odottelee tankkereita valmiina oljykuljetuksiin.

Saavuin aamulla 21 tunnin junamatkan paatteeksi Aktauhun. Halvin loytamani hotellihuone maksoi 90 euroa.

Tama on oljybisneskaupunki, eika taalla taida kayda turisteja.

Ystavallinen baarityontekija jarjesti minulle sanomalehti-ilmoituksen kautta vuokra-asunnon, 30 euroa yolta.

Volgogradin jalkeen olen ollut kolme yota junassa. Volgogradista ensin Astrahaniin. Muutaman tunnin tauon jalkeen Kazakstanin puolelle Atyrauhun, joka on viela tylympi oljykaupunki.

Kaspian koillispuolella autiomaassa on Kazakstanin valtion ja amerikkalaisen Chevron-yhtion hallinnoima oljykeskittyma Tenghiz, joka on maailman kymmenen suurimman oljylahteen joukossa.

Kaspianmeren pohjasta loytynyt uusi kentta, Kashagan on merkittavin oljykenttaloyto sitten Alaskan Prudhoe Bayn vuonna 1967. Uuden monikansallisen projektin myota Kaspian alue on nousemassa viiden suurimman joukkoon lahivuosina. 

Tenghizia hallinnoidaan Atyraussa, uutta projektia valmistellaan myos taalla Aktaussa. Oljyputkia risteilee kaupungeissa ja niiden liepeilla. Atyraussa jopa lasten leikkikentan kiipeilyteline on pienoismalli oljynporaustornista.

Atyrau ja Aktau ovat Kazakstanin rikollisuustilastojen karjessa. Oljy-yhtioiden ulkomaisia tyontekijoita eivat kaikki katso suopein silmin.

Oljylahteiden ymparille rakentuneet kaupungit ovat kautta historian olleet villia lantta. Esimerkiksi sadan vuoden takainen Baku, joka tuotti silloin puolet maailman oljysta, oli otollinen paikka radikaaleille ajatuksille. Bakussa oppejaan ammensi muun muassa Josif Dzsugasvili eli tuleva neuvostodiktaatori Stalin.

Junamatkat ovat olleet pitkia mutta miellyttavia. Vuoteella voi rauhassa lohota ja katsella etenevaa maisemaa. Kazakstanin puolella maisema on ollut avaraa. Nakyma rentouttaa.

Harmaan kellertavassa maassa kasvaa ruohotupsuja. Ajoittain vastaan tulee kivuliaita mantypensaita. Jossain lentaa pomppien kuivunut tuulenpesa.

Paikoin junan vierelle jaa kuivuneita jokiuomia tai jarvia, jotka loistavat suolapintaisina hohtavan valkoisina. Taaempama lontystelee lauma kameleja.

Junan pysahtyessa kymmeneki minuutiksi tai joskus puoleksi tunniksi junan viereen kokoontuu riveihin maatuskoja myymaan tuoreita evaita. Varsinkin perunapiirakat maistuvat erinomaisilta.

Veturi levittaa taivaalle mustaa savuaan. Kiskot sanovat tasaisin valein klonklonk niin etta musiikki alkaa soida laulujen rytmein. Useat voimalinjat jatkavat monotonisen hyppelehtivaa juoksuaan.

Yolla kaiken kruunaa autiomaan hopeisin vedoin maalaama taysikuu.