Korppikotkat ovat huomanneet saapumiseni ja nousseet kyllaisina ylailmoihin.

Ruumis on yha hammastyttavan hyvakuntoisen oloinen - osittain. Monin paikoin iho on terveen oloista. Mutta ei katse ihoon hakeudu. Takaraivosta puuttuu puolet, vatsaa ei enaa ole.

Vieressa muutaman metrin paassa on ihmisen luuranko.

Olen saapunut paikalle, jossa tiibetilainen ruumis on siunattu. Tiibetilaisilla on paikoin kaytossa yha perinteinen, brutaalin oloinen taivaalle hautaaminen.

Yksi niista paikoista on Langmusi, pieni tiibetilaiskyla Kiinassa Gansun ja Sichuanin rajamailla 3300 metrin korkeudessa.

Valkoiseen kaaritty ruumis on tuotu aamulla siunauspaikalle. Samalla kun ruumis paljastetaan, siunaaja teroittaa veitsensa. Han poistaa ja jauhaa aivot seka paloittelee ruumiin.

Taustalla korppikotkat valmistautuvat omaan tehtavaansa. Tiibetilaiset pitavat lintuja jumalten lahettilaina. Linnut tulevat nopeasti ruumiille ja vievat ne pala kerrallaan taivaisiin.

En ollut paikalla, kun siunausseremonia tapahtui. Nyt kun hieman arastellen vilkuilen ruumista, seremoniasta on kulunut vasta muutama tunti. Ruumiin lahettyvilla on valkoisia ja myos varillisia lippuja ja nauhoja. Viestit menevat ylos myos naita pitkin.

Tiibetilaisten uskon mukaan ruumis on vain valillinen sailytystila sielulle. Kuoltuaan ihmisen sielu jatkaa matkaansa saavuttaen inkarnaation jonkun muun ruumiin hahmossa.

Kiinan hallitus kielsi hautaustavan vuosiksi. 1990-luvulla primitiivinen tapa taas sallittiin.

Poistun kylaan ihmetellen. Paastan korppikotkat pyhan tehtavansa pariin.