Aleksis Kiven paivan lahestyessa malliesimerkki Seitsemasta veljeksesta tuli Tuyoqin kylan veljeksilta. Perinteisen mallin mukaan yksi veljeksista (tai ehka vain kaveruksista) sanoi kirjaimen ja kaksi muuta toisti sen yhtena suuna.

Uiguuripojat opettelevat lukemaan perinteisella menetelmalla, joka varmaan tuottaa tulosta. Viisi-kuusivuotiaiden poikien lukemista oli kiinnostava seurata. Ja poikien innostusta.

Tuyoq on tunnin ajomatkan paassa Turpanista, joka puolestaan on kahden ja puolen tunnin matkan paassa Urumqista lanteen. Turpanissa olen viettanyt pian kolme paivaa.

Ja mika on aikaa taalla viettaessa. Kaupungissa mitataan kesaisin Kiinan kuumimmat lampotilat, ja se sijaitsee 154 metria merenpinnan alapuolella. Vain Kuolleen meren seutu Israelissa on maanpaallisista paikoista alempana.

Juuri nyt lampotila aavikon keskella sijaitsevassa Turpanissa on kuin Suomen kesaa parhaimmillaan. Kaupunki on mukavan pieni, kavellen hallittavissa. Kaupungissa on miellyttava basaari ja tunnelmallisia katuruokaloita, joissa saa maukasta lakhmania ja tutustuu ystavallisiin ihmisiin. Taalla on hyva olla.

Eilen vuokrasimme ruotsalaisen Danielan kanssa polkupyorat (huonommalla en ole ikina ajanut) ja poljimme kymmenen kilometrin paassa olevaan rauniokaupunkiin Jiaoheen. 1300 vuotta sitten tuhoutuneen kaupungin katuja kelpasi yha kavella. Katuvarsien rakennuksista on yha osia jaljella. Kaupunki on ikaisekseen iso. Siella tallustelussa vierahti kolmisen tuntia.

Tanaan matkustimme taksilla Tuyoqiin. Kylassa on buddhalaisia luolia, joiden buddhankuvilta oli puhkottu silmat. Tuyoqissa on myos lukuisia hautoja ja oikeatakin asutusta.

Nuori nainen kaveli kohdallani tien yli vesiamparia kantaen. Ampari kuitenkin painoi sen verran, etta taukoa oli pakko pitaa. Ajattelin auttaa. Otin amparin kateeni, mutta tytto kummasti piristyi, nappasi amparin kadestani ja jatkoi matkaa kotiinsa. Hymyillen.