Kun minut pidatettiin, olin taysin valmistautumaton tilanteeseen. Olin maiseman lumoissa. Melkein liian kauniin maiseman.

Kavelin Gomassa katua kohti keskustaa. Oikealla alhaalla valkehti Kivun vesi niin houkuttelevasti, etta paatin poiketa.

Pian eteeni avautui jarvenselkaa laajalti. Vasemmalla etualalla niemen karjessa pieni kukkula, isommat vuoret taustalla Ruandan puolella usvaan verhottuina.

Edessani oleva ruma betoninen katto pilasi maisemaa, joten kiipesin laavakivista rakennetulle muurille. Napsin muutaman valokuvan.

Taakseni pysahtyi pari tyyppia moottoripyorilla. Hyppasin alas ja sanoin bonjour.

Nayta paperisi! Missa on lupa!? Mika lupa? Ei tassa saa kuvata! Okei, tuhoan kuvan. Nayta kamera!

Mies veti kameran kadestani. Selittelin: tourist. Missa paperit!? Tule mukaan!

Pyoran selassa jatkettiin eteenpain, juuri sinne niemen karjen viereen. Toimistolle. Paha rikos. Paha rikos!

Tuimailmeiset miehet puhuivat ranskaa, kysyivat kuka olen, mika mies? Turisti. Miksei ole papereita etta olet turisti? Nayta!

Aikansa keskusteltuaan toinen miehista lahti pois, palasi mukanaan kolmas mies, joka esitti korttiaan. Virallisen nakoista.

Mies puhui hyvaa englantia. Kertoi, etta olen tehnyt vakavan rikoksen. Mutta asia voidaan hoitaa. Sata dollaria.

Kun Kongossa miettii, mita muita vaihtoehtoja voi olla edessa, satasen maksaminen tuntuu itse asiassa helpottavalta. Hyvin helpottavalta.

Maksoin satasen ja kavelin pois. En katsonut taakseni, enka ihan heti ottanut kameraani esiin.

- - -

Gomaan tulija huomaa nopeasti, missa mennaan. Kaupungin toisella puolella on jarvi, Kivu. Toisella puolella ylvaana jokottaa tulivuori, Nyiragongo.

Vuori on vahvasti aktiivinen. Oisin sen huippu hehkuu punaisena.

Tammikuussa 2002 Nyiragongo purkautui. Vuori ei purkautunut sielta mista yleensa, vaan maaperan heikko kohta loytyi keskelta kaupunkia. Maan sisus sylki kuumaa laavaa, ensin rajahdysmaisesti, sitten laavairtaa puskien.

Tuhot olivat valtavat. Puolen miljoona asukkaan Gomasta 70 prosenttia peittyi monimetrisen laavakerroksen alle. Ihmiset pakenivat kaupungista. Jotkut jaivat jattimaisen katedraalin suojiin, mutta senkin laava jyrasi. Osa asukkaista jai mottiin laavakentan ja tulivuoren valiin.

Nyt, kahdeksan vuotta myohemmin, laajat alueet kaupungista ovat kuin kuun maisemaa. Laavakentalla kavely on kuin jattimaisella sammuneella grillihiilloksella tepastelisi.

Gomalaiset palasivat kaupunkiin, mutta he pelkaavat seuraavaa purkausta. Niinpa iso osa keskustaa on rakennettu pelkistetysti, mahdollismman vahan rahaa kayttaen.

Geologit arvioivat, etta vuori purkautuu uudelleen 30 vuoden kuluessa. Mahdollista on, etta kuuma laava purkautuisi Kivu-jarven pohjasta.

Rajahdys jarvenpohjassa tuhoaisi koko seudun. Jarvesta purkautuisi valtavat maarat kaasuja, muun muassa metaania ja hiilidioksidia, jotka syrjayttaisivat hapen isolta alueelta. Miljoona ihmista kuolisi, ja heidan viimeiseksi tuntemuksekseen jaisi haju, joka muistuttaisi jattimaista pierua.

Kamerunissa on ollut vastaavanlainen purkaus jarveen. Siella kuoli 20.000 ihmista.

Nytkin jarvesta nousee ajoittain kaasukuplia, jolloin esimerkiksi uidessa voi olla raskas hengittaa. Tata pohdin, kun pulahdan uimaan houkuttelevan kirkkaaseen veteen. Lahes tyyni vedenpinta viilentaa ja rentouttaa niin, etta kaasupurkaukset unohtuvat.

Illan hamartymista on upea seurata jarven rannalla Chalet-ravintolan puistomaiselta terassilta. Kivun rannalla on edelleen - kaikesta huolimatta - loisteliaita ja viihtyisia rakennuksia. Chalet on yksi niista.

Aurinko etsii sateilleen reittiaan pilvien seasta Kongon puoleisten kukkuloiden taakse. Sateet valaisevat vuoria ja vuorten lahella jarven pintaa upein valovedoin. Edessa vesi on turkoosin sinista, melkein sadunomaista. Yksinainen meloja puhkoo hiljaisen maiseman. Taustalla valahtavat ensimmaiset salamat.

Liian kaunis maisema.