Alma Atan luistelupyhatossa, Medeun ihmejaalla on jalleen luisteltu uusi maailmanennatys, hehkutti aikoinaan Seppo Kannas tai Juha Jokinen urheiluruudussa. Alma Atan, nykyisen Almatyn muistan nuoruudestani ainoastaan yhdesta asiasta: Medeun ihmejaasta.

Siella se luistelustadion odotti, kun bussi kurvasi ylospain vuorenrinnetta. Ja komea stadion Medeussa totisesti onkin. Muistuttaa keskieurooppalaista jalkapallostadionia.

Jaata ei maassa sentaan viela ollut. Taalla taidetaan olla yha luonnon armoilla.

Rata on 1700 metrin korkeudessa, ja se lienee syyna nopeaan jaahan. Siis siihen, etta taalla on luisteltu lukuisia maailmanennatysaikoja nimenomaan pikamatkoilla.

Vanhoista urheiluruudun uutisista ei ikina valittynyt, miten hieno stadion onkaan. Ja kuin kruununa radan takana nousevat korkeat vuoret, suoraan pilviin. Vai mitas sanot, Pertti Niittyla?

Luistelustadionin taakse on rakennettu korkea valli suojaamaan lumivyoryilta. Vallin paalle paasee portaita kavellen, mutta 800 portaan jalkeen on aikamoinen hiki, vaikka vuoristoilma onkin mukavan viileaa.

Almatyn kaupungissa sen sijaan on yha t-paita- ja terassikelit. Eilen hyvaan saahan tuli kuitenkin hetkellinen katkos, kun vuoret toivat kaupunkiin sateen. Vetta tuli hetken ajan tolkuttomasti.

Almatyssa ei liene varsinaisia sadevesiviemareita. Isoimpien katujen varsilla on betoniset kourut. Sateen aikana koko kaupunki oli yhtena koskena; Almaty nimittain on rakennettu varsin jyrkalle rinteelle. Vesi valui nopeasti alamakeen, ja pian oli taas kaikkialla kuivaa.

Almaty on hyvin vihrea kaupunki ainakin Kazakstanin harmaiden arojen jalkeen. Kaupungissa liikkuessa tuntuu koko ajan kuin kavelisi jossain puiston reunassa. Lehtipuut varjostavat katuja kaikkialla. Taalla lienee kesalla erityisen kuuma.

Kaupungissa ei ole varsinaista keskustaa. Kaupunki levittaytyy suhteellisen laajalle, mutta siten kaupungit Neuvostoliiton aikaan rakennettiin.

Kaupungin taakse on kuin silhuetiksi asetettu melkoinen vuorijono. Huiput hohtavat alas lumisina, ja huippujen takana alkaakin Kirgisia.

Almatyssa on noin puolitoista miljoonaa asukasta, ja tunnelma taalla on leppoisa. Paljon miellyttavia ravintoloita ja baareja, asiat toimivat keskimaarin kohtuullisen lansimaisesti.

Maaseutuunkin paasin tutustumaan, kun osallistuin paikalliselle seuramatkalle. Bussimatka Charynin kanjonille kesti melkein nelja tuntia, mutta kanjoni oli hyvinkin pitkan bussimatkan arvoinen.

Kanjonin reunoille nousi samanlaisia kukkuloita kuin lannenelokuvissa. Jotenkin odottelin, milloinka Lucky Luke -tyyppi karauttaa ratsunsa paikalle.

Mutta nykypaivan luckyluket tulevat neliveromaastureilla. Kanjonillekin. Kazakstanilainen keskiluokkainen mies ei nimittain kavele.

Paluumatkalla tie kulki monen kylan lapi. Taidettiin olla juuri maaseudun luckylukejen aikaan liikkeella. Ainakin kymmenisen kertaa bussin piti pysahtya ja odottaa, etta koko lehmalauma on paassyt yli tien.