Ei saa tupakoida. Ei saa tuoda aseita. Taas kielletaan kaikki hauskuus.

Kongossa Kivu-jarvella risteileva m/s Emmanuel voisi olla mieluummin Emmanuelle. Ainakin kun laivaa seuraa ykkosluokan ylakannen salongista.

Kieltotaulujen valissa on televisio, josta saa seurata bollywood-henkisia musiikkivideoita. Television vieressa paraatipaikalla on tietenkin presidentti Joseph Kabilan kuva.

Pehmealla sohvalla istuessa ja pilvien sekaan nousevia viereisia vuoria katsellessa ei ehka ihan ensimmaisena ajattele, etta kas, Kongohan tama. Maa jossa jos ei kayda sotaa niin ainakin eletaan konfliktien keskella.

Viereisessa poydassa on aiti viiden lapsensa kera. Vanhin pojista on puettu hopeisen kiiltavaan liivipukuun. Toisella on laivan kapteenin asu. Matka Gomasta Bukavuun voi olla pelkkaa juhlaa.

Juhlalta nayttaa myos saapuminen Bukavuun, Afrikan Rivieralle. Jarvesta katsottuna kaupunki muistuttaa hieman Monacoa. Asumukset on rakennettu jarven etelapaan jyrkille rinteille, ja monet talot ovat lahes yhta hulppeita kuin Monacossa.

Bukavussa reppureissaaja tormaa talla reissulla aiemmin kokemattomaan ongelmaan. Kaikki hiemankin hienommat hotellit maksavat 120 tai 140 dollaria yolta. Syyna siihen ovat kaupungissa toimivat lukuisat ulkomaalaiset jarjestot, joilla usein on oikeus kayttaa vieraittensa majoittamiseen juuri 140 dollaria. Eika taalla tosiaan taida lansimaalaisia turisteja kayda.

Huomautettakoon, etta kongolaisen keskimaarainen vuorisansio on 800 dollaria.

Mina majoitun komealta kalskahtavasti Turist Hoteliin, jossa jarjestojen vieraat eivat asu.

Ulkoapain hotellia pukee ihan tyylikkaasti kolonialaistisen ajan pylvaikko kuin kreikkalaiseen tapaan.

Huoneessa on yksi tuoli, johon rinkka mahtuu. Vessa on ihan istuttavaa mallia, mutta vetta ei ole sailiossa. Vieressa sentaan on anpari, jonka voi tayttaa ammeen ylla olevasta hanasta. Muuta suihkua ei huoneessa peseytymiseen ole, ja hanastakin tulee vain kylmaa vetta, mika ei suoranaisesti houkuttele ammeessa lotkoilyyn.

Sangyn ylle on viritetty moskiittoverkko. Yolla viritelma romahtaa paalleni kun jalkani kolauttaa vahingossa sangyn paatylautaa.

Essancen "kaupunginosa" tulee tutuksi seuraavana aamuna. Kahdeksalta saavun pikkubussiin, jonka on maara ajaa Tanganjika-jarven rannalle Uviraan. Bussi lahtee yhdeltatoista. Kolmen tunnin aikana ymparistosta ehtii havaita yhta sun toista.

"Bussiasema" on liikenneynpyran reunalla. Koko liikenneympyran tieosuus on joko isona latakkona tai pelkkana kurapeltona.

Keskella ympyraa on ison teleoperaattorin mainos johon pian saarnamies kiinnittaa megafonin. Miehen kiihkeaksi yltyvaa saarnaa saapuu koko ajan kuulemaa lisaa porukkaa. Taputuksista ja nuokkayksista paatellen saarna uppoaa hedelmalliseen maaperaan.

Ohitseni kulkee yhtenaan porukkaa. Melkein kaikki kantavat jotakin. Yleensa kantamus on paan paalla, kuten rullalla oleva patja, lautanippu, nelja matkalaukkua repaleisissa made in China -pahveissa, levea lastulevy tai iso kuorma bambunvarsia.

Vieressani auton ikkunalla kay taman tasta kaupustelijoita. Minulle yritetaan kaupata suuvetta, lompakkoa, solmiota, hammastahnaa, avaimenperaa jossa on Jeesus ristilla, jatkojohtoa, valokuva-albumia seka Michael Jackson -julistetta.

Ja kerjalaisia riittaa. Asemalle saapuessani reittani vasten kattaa ojentaa bygminainen, jonka olkapaa yltaa puolivaliin reittani.

Aamulla hotellissa tarjoilija jatti aamupalaa syodessani minulle lapun jossa luki, "Voitko antaa minulle ison summan rahaa. Ei ole pakko."