Kaupunginjohdossa joku tykkaa suihkulahteista.

Nain opasti ainoa Krasnojarskin junassa tapaamani englannin kielen taitoinen kanssamatkustaja.

Ja totta tosiaan. Tshaikovskin teos nousee huippuunsa samalla kun torin kolmen suihkulahteen vesipatsaat syoksahtavat kohti taivaita. Pikkuhuilujen aikana liruteltiin vaan ihan sievasti.

Taustalla alempana haamottavat Jenisei ja joen yli kantava massiivinen silta. Joen vastarannalla alkavat kukkulat nousta, enaa ei olla tasamaan tallaajia.

Junassa kuulin myos etta paikallisen nahtavyyden, Stolby-vuoren tienoilla kuukausi sitten karhu hyokkasi ihmisen kimppuun. Sen jalkeen alue oli jonkin aikaa suljettuna, mutta nyt sinne taas paasee.

Paatin kuitenkin pysya kaupungissa.

Vaikka kuuntelemassa haitarimusiikkia. Krasnojarskin paakadun Mira Prospektin seudulta on katusoittajat ulkoistettu. Katua kulkiessa amyrit paasaavat omaa musiikkiaan. Haitarivalssin jalkeen vuorossa on jo Frank Sinatraa. Asken kuului Besame Mucho.

Hyva ettei hotellini ole taman kadun varrella.

Mutta soi taalla myos rokki. Jollakin torilla on sadoittain sinisia ilmapalloja kantavia nuoria, yhdessa reunassa on lava ja sielta kaikaa soittoa kovalla volyymilla.

Ja yleison jokossa on tuttu nimi - Teemu Selannehan siina. Ei kun se onkin joku suomalaiskiekkoilijan fani. Paalla pelipaita (ei Suomen maajoukkueen), selassa numero 8 ja nimi Selanne.

Kun paikallinen pumppu lisaa volyyymia ja kaiketi ainakin yrittaa parastaan, totean etta onneksi hotellini ei ole taallakaan.

Nikolai-laiva on nostettu Jeniseista kuivan maan puolelle museolaivaksi. Vanha muori pitaa minulle opaskierrosta, venajaksi selittaa ja valilla muistaa jonkun sanan saksaksikin.

Talla laivalla kuljetettiin 1800-luvun lopulla itse Lenin "karkotukseen"  Shushenskojeen. Herran kajuutta nayttaa ainakin sen verran varustellulta, etta ihan vankeuteen miesta ei viety.

Etukannen penkilla yritan lukea puukaiteeseen raaputettuja nimikirjaimia. Ei siina ainakaan lue etta Lenin oli taalla.

Krasnojarskissa saa olla tarkkana liikenteessa.

Jalankulkijoillekin on toki liikennevalonsa, mutta silla hetkella kun vihrea valoa alkaa vilkkua, risteavilla autoilla alkaa vilkkua oma vihreansa.

Suomalaisella ajotavalla peltisepilla olisi tekemista.

Kaupungissa riittaa kesaterasseja, jotka kaikki ovat telttoja tai telttakatoksia. Tosin kesa alkaa olla enaa muisto, ja teltat sen myota tyhjia.

Telttojen vierustalla on yleensa rivi bajamajoja. Niiden edessa istuu maatuskaeukko rahastaen toisten hadalla.

Nyt olen selvittanyt, mika on kusemisen hinta Venajalla: 15 ruplaa eli noin 0,35 euroa.

Olen selvittanyt myos oluen hinnan. Ravintoloissa oluet ovat jopa ylikin Suomen hintojen. Tuontioluet esimerkiksi irkkubaarissa maksavat yli kuuden euron. Monessa ravintolassa ei kotimaista olutta myydakaan. Venalaiset eivat arvosta omia tuotteitaan.

Toisaalta katukojuista voi ostaa pullon paikallista olutta puolella eurolla.

"Verotus on tosi raaka baareille", selventaa irkkubaarin osakas.

Yllattavaa onkin huomata, miten baarit silti vetavat nuorisoa. Eika paikalla kuivin suin olla.