Vastapaatani jakkaralla istuu puutikkuja vuoleva nainen. Jos han olisi Suomessa, voisin veikata tikuista tulevan makkaratikkuja. Nyt ne voisivat olla kiinalaisia ruokailupuikkoja, mutta siihenkin ne vaikuttavat hieman heppoisilta.

Mutta en mina raukka osaa kysya. Ei ole yhteista kielta.

Nainen kuuluu pieneen Gejia-heimoon. Heimon tunnistaa ennen kaikkea paahineesta.

Kuin pieni astiapyyhe olisi kiedottu naisen paahan siten, etta niskasta ja korvien paalta pyyhkeen liepeet nousevat lierihatun lailla. Liina, jossa on valkoisella pohjalla vihreita raitoja, on paalaelta nostettu totterolle, ja totteron lapi sita tukemaan on tyonnetty sukkapuikko.

Mutta jos meilla olisi yhteinen kieli, nainen esittelisi paahineensa eri sanoin - luulisin.

Han asuu rinteessa, metsan siimeksessa olevassa kylassa. Kapeat polut kiemurtelevat pihapiirien valista ja valilla niiden kautta. Tanne eksyisi, jos kyla olisi isompi.

Naisen ymparilla peuhaa kaksi lasta, nyt ujoina kun vieras seta tuli kylaan. Taaempana vanhaemanta kerailee oksia. Miehia ei nay.

Maalaamattomat, vanhuuttaan harmaantuneet puurakennukset ymparoivat pihaa kolmelta puolelta. Kivinen aita suojaa pihaa neljannelta. Kissanpentu loikoilee aidan vierella raukeana.

Yhdella sivulla on kaksikerroksinen, suomalaisttain luhti, jonka ylakerran parvekkeen pienoille on nostettu maissintahkia kuivumaan. Keskella pihaa punotulla matolla kuivuu jyvia.

Chongan on mainio paikka tutustua Kiinan etnisiin vahemmistoihin. Kaupungin toisella puolella on miao-kyla, jonka asukkaat tunnistaa sinisista vaatteista seka valkoisen ja hopeisen kirjavista paahineista.

Ja koululaiset tunnistaa kovasta metelista. Ylipaansa kiinalaiset tunnista kovasta metelista. Kun kuuntelee kiinalaisten keskustelevan, tuntuu kuin he riitelisivat.

Nurkan takana paljastuu, etta meteli ei johdu talla kertaa valitunnista, vaan koulua kaydaan pihalla. Luokkahuoneet ovat taynna, joten pienet poydat ovat koripallotelineitten alla siistissa riveissa, ja oppilaat vasaavat innokkaina matematiikan tehtavia.

Olisiko tassa hyva saastokeino myos Turulle, Pukkinen hei?

Chongan on pieni kyla Kaakkois-Guizhoussa, Kailista 60 kilometria luoteeseen. Kylaa halkoo joki, jonka varrella on upeita, jopa nelikerroksisia puutaloja. Huonokuntoisia tosin.

Talot nakee parhaiten, kun istahtaa paikalliseen foriin ja antaa kiinalaistyyppisella olkihatulla paansa suojanneen lautturin meloa pitkan veneen vastarannalle.

Chonganissa koin olevani varsin kaukana. Olin ainoa valkonaama kylassa, ja olin ainoa asiakas hotellissa.

Eika minua hotelliin kukaan odottanutkaan. Hotelli on jokirannan rinteessa appelsiinipuitten suojassa. Sokkeloisella pihalla on erilaisia pienia siltoja ja sisaankaynnit huoneisiin ovat suoraan pihalta eri korkeuksista. Pihalla on jopa pieni allas, jossa on miniatyyrisiltoja ja pagodoja.

Alue voisi olla vaarivainaani tekema.

Respan ovella oleva lappu kertoi, etta mikali ketaan ei ole paikalla, valitse vapaasti huone, jonka ulko-ovessa on avain. Tulen pian.

Kolmeen tuntiin en nahnyt ketaan. Ja juuri kun paikallinen telkkari naytti maalikoostetta Barca-Chelsea-matsista, paikan omistaja saapui yllattyneena vieraasta.

Parin yon jalkeen palasin Kailiin. Bussi nousi serpentiinitieta Chongdanista.Alhaalla nakyi jokea ylittavan lautan silhuetti. Toistakymmenta paata jatti varjon kimaltelevaan jokeen.