Danger Point, kertoo kyltti.

Victorian putouksilla komein paikka ihailla spektaakkelia on istua kivilla jyrkanteen reunalla. Katsella kun rotkon toisella puolella vesi syoksyy pohjaan asti. Kuunnella kun veden pauhu jyrisee korvissa. Huimaantua kun vilkaisee alaspain - pystysuoraa kallioseinaa sata metria. Kokea luonnon muovaama voima, joka paikasta huokuu.

Vaaran tunne yhdistettyna kauneuteen tuottaa usein parhaat kiksit

150 vuotta sitten laavainen kallio jaahtyi ja repeytyi. Maan pintaan jai haava, 100 metria syva, 50-100 metria levea.

Veden syoksya putoukseen voi nyt ihailla repeaman toiselta puolelta.

Sambesi virtaa Sambian puolella lahes kaksi kilometria leveana vanana saavuttaessaan kallioseinaman. Putouksilla on leveytta 1,8 km ja korkeutta 80-110 metria.

155 vuotta sitten paikalle osui ensimmainen valkoihoinen, kun David Livingstone oli tutkimusmatkalla selvittamassa Sambesin kelpoisuutta vesireittina.

Mitakohan Livingstone mahtoi kirjoittaa ensimmaisessa kirjeessaan kuvaillessaan putousta? Pohtikohan tohtorismies etta Victorian putoukset, otaksun? Vai haikailiko han putousta omiin nimiinsa?

Victorian putoukset jakaantuu kahden maan - Sambian ja Zimbabwen - puolelle. Putousalue on Unescon suojeluksessa olevaa luonnonpuistoa, ja sita yllapidetaan erittain hyvin. Hotelleja ei ole rakennettu liian lahelle eika maisemia ole pilattu voimalaitoksilla.

Putouksen vastapuolen maastoon on kivetetty polut, joilta turisti nakevat ja kokevat veden mainiosti.

Nyt kun eletaan lopputalvea ja veden pinta on alhaalla, putous on erinomaisesti nahtavilla. Sadekauden jalkeen putousta ei paljon nae, silla koko rotko peittyy silloin sakeaan vesisumuun.

Paikalliset ovat nimenneet putouksen Mosi oa Tunya - Savu joka jyrisee.

Kuivallakaan kaudella polkuja ei paase kavelemaan kastumatta. Kun vesi syoksyy rotkon seinamaa alas, toista seinamaa nousee pisarameri tuuleen. Nytkin paaputouksen kohdalla rotkon pohja on pelkkaa usvaa, ja sadetakille olisi kayttoa kavelyreitilla.

Sambesijoki virtaa hiljaksiin kohti putousta leveana uomana. Siita eteenpain joki sen sijaan syoksee vetta kuohuvin koskina eteenpain.

Muutama sata metria alajuoksuun putouksesta on komea silta, joka rakennettiin 1900-luvun alussa. Silloin paikalle saatiin rautatieyhteys ja yleinen tietoisuus putouksesta kasvoi kautta maailman. Victorian putoukset olivat saavutettavissa.

Nyt keskelta siltaa uskalikot voivat hypata benjihypyn, jota on ihan riittavan mielenkiintoista vain seurata vieresta. Hypylla on korkeutta reilut sata metria ja opaskirjan mukaan se on maailman kolmanneksi korkein benjihyppy.

Alueella jarjestetaan monenmoista, paa-osin adrenaliinin tayteista toimintaa koskenlaskusta riippuliitoon.

Putouksista hieman paremman kuvan saa Zimbabwen puolelta, mutta ei Sambiankaan osuus huonoksi jaa. Paikkaan ei pysty tutustumaan molemmista maista samalla kertaa. Valilla pitaa vaihtaa maata virallisesti.

Sambian puolella putousten kaupunki Livingstone sijaitsee 12 kilometrin paassa, Zimbabwessa kaupunki nimelta Victoria Falls on kavelymatkan paassa putouksista.

Etenkin Vic Falls mutta myos Livingstone ovat kumpikin turistisia kaupunkeja verrattuna muihin paikkoihin joissa taalla olen ollut. Mutta valilla on mukava tulla kaupunkeihin joissa arkiasiat toimivat helposti.

Toisaalta olen jo varsin kyllastynyt kraasakaupustelijoihin. Pitaisikohan hankkia t-paita, jossa lukee etta en aio ostaa sadan triljoonan Zimbabwen dollarin setelia.