Sunnuntai-iltapaiva on raukea jopa Nairobissa.

Istumme Uhuru-puistossa katsellen lammen polkuveneilijoita, taustalla olevia pilvenpiirtajia ja ihmisia.

Takanamme supattaa kaksi pikkutyttoa, ehka 7-vuotiaita. Kun huomaamme heidat, he juoksevat kirkuen vanhempiensa luokse.

Mutta toinenpa heista on rohkea. Istahtaa tiiviisti valiimme. Ottaa kiinni kasivarrestani, tunnustelee (kasivarren) karvojani, ihmettelee etta tuoltako tuntuu valkonaaman iho.

Ehka Vakka-Suomessa lapset halusivat uteliaina tehda samaa 70-luvulla, kun kaupunkiin saapuivat ensimmaiset mustat koripalloilijat.

Ainakin Laitilassa kuitenkin vanhemmat olisivat vetaneet lapsensa heti pois. Pois pelottavien ihmisten luota. Narjaisseet jotain lapsen korvaan ja antaneet (kevyen) korvapuustin.

Uhurussa vanhemmat nauravat tilanteelle.

Nairobissakin asuu valkonaamoja aika paljon, mutta paikalliset eivat heita valttamatta tapaa, mikali pysyvat omilla asuinalueillaan.

Nairobilla on maine Afrikan vaarallisimpana kaupunkina. Tosin Johannesburgilla ja Lagosilla saattaa olla asiaan oma mielipiteensa.

Siihen nahden Nairobi ei ole yhtaan hullumpi kaupunki. Keskusta on hyvin lansimainen, lukuisine pikaruokaloineen lahinna amerikkalainen. Kaupungista loytyy kuitenkin loistavia ravintoloita ja trendikkaita kahviloita. Tunnelma on selvasti suurkaupunkimaisempi kuin vaikkapa Addis Abebassa.

Tapaamamme ihmisetkin ovat ystavallisia. Ei pahaa sanottavaa, vaikka ei tanne ihan hengailemaankaan halua jaada.

Nairobin maine vakivaltaisena kaupunkina johtunee paljon Kiberan kaltaisista slummilahioista, jollaiseen minakaan en nyt hinkunut. Emmeka enaa iltayhdeksan jalkeen keskustassakaan liikkuneet.

Bussimatka Naidobista Kampalaan oli leppoisa, kun valitsin paikallisittain luksusbussin. Luksusta siina lahinna oli penkin leveys, ja jaloillekin jai runsaasti tilaa. Bussissa lisaksi tarjoiltiin aamupala (sen jalkeen kun olin kovalla vaivalla juuri loytanyt kalliin aamupalapaikan).

Kun matkalla rannikolta Nairobiin kaikkialla oli lahinna kuivuutta, nyt ikkunamaisemana vaihtelivat monenlaiset vihreat kukkulat. Lantisessa Keniassa lehmat ja seepratkin voivat pulskasti.

Maisemat muutenkin miellyttivat silmaa ja rauhoittivat ajatuksia. Metsaisia kukkuloita, joiden takana vahan isompia, sinertavaan usvaan haviavia. Lahempana maissi- ja auringonkukkapeltoja seka viljelysmaata.

Parin tunnin matkan jalkeen tie kulki parin kilometrin paassa Nakuru-jarvea. Kiikarilla olisi havainnut jarvella tuhansia ja tuhansia flamingoja - tama on juuri se jarvi. Paljain silmin jarvi oli kummallisesti valkoiseksi laikittynyt.

Kerichon kulmilla sai ihmetella teeviljelyksia. Tien varrella oli kilometreittain vihreaa pensasta, joka naytti parturoidun tasaiseksi, puolimetriseksi laataksi. Tallaista on tottunut nakemaan ehka Versailles'n puistossa.

Plantaaseilla ahkeroi satoja ihmisia keraamassa satoa.

Pian alaviistossa haamottikin Victoria-jarven aava ulappa. Rajanylityksen jalkeen Niili astui taas esiin. Valtaisana jo taalla.

Kenian teilla valilla tulee kotoisa olo. Kun tultiin Mombasasta, ajettiin pian Voin kaupungin lapi. Emalissa kaannyimme Amboseliin. Vahan ennen Nairobia ajoimme Salaman lapi. Nairobissa ostokset saattoi tehda Nakumatti-tavaratalossa. Ja Citymarket toki tassakin kaupungissa on.

Teilla on kiva ihailla maisemia, kun paasee bussin etuosaan. Mutta sielta vahan valia huomaa seuraavansa liikennetta.

Nairobi-Kampala-tie oli lahes koko matkan hyvaa asvalttia. Mutta tie on kapeahko, ja vastaan tulee koko ajan isoja autoja:rekkoja, busseja... Kohtaamistilanteissa tyhjaa tilaa ei jaa paljon.

Nytkin matkalla yksi rekka oli kyljellaan linkussa. Viime viikolla lehdesta saattoi lukea kahden bussin tormayksesta, jossa kuoli 6 ihmista.

Vaikka bussi on talla kertaa nopea, liikenteessa on niin paljon hitaita ajopeleja, etta matka kestaa. Ohitukset ovat holtittomia, vahan valia vastaantulevat joutuvat jarruttamaan. Lisaksi tiet menevat kaikkien kylien lapi. Jotta autoilijat eivat pahtaisi kylien lapi taysilla, teille on rakennettu toyssyja. Ja toyssyja esimerkiksi tamankertaisella matkalla on taatusti satoja.

12 tunnin matkan jalkeen iso Niili maistuu Kampalassa. Jaakylmana.