Takana on 25 paivaa Kazakstania ja kuusi paivaa Almatya. Nyt Kirgisian Biskekista asioita vertaillessa huomaa, miten kallis kaupunki Almaty onkaan. Monet asiat maksavat saman verran kuin Suomessa, jotkut enemmankin. Kallein olut taisi olla 7 euron luokkaa, halvin baariolut tosin maksoi reilun euron.

Mutta tuli Almatyssa sivistyttyakin. Kazakstanin historiaa kasittelevassa museossa on tylsahko ruukunpalasia ja dinosaurusten luunosia kasitteleva osasto. Englantia nakee monin paikoin mutta lause on aina sama: Don't touch, please. Muuten pitaa parjata venajalla.

1900-luvun historian parissa viihtyy jo pitempaan. Museon helmi on kuitenkin itsenaisen Kazakstanin osasto. Sen voisi myos nimeta Nursultan Nazarbajev -osastoksi.

Maan presidentti on onnistunut pujahtamaan lahes kaikkiin kuviin. Yksi sermillinen esittelee Nazarbajevin arkea. Nazarbajev hiihtaa, Nazarbajev kalastaa. Asetelmassa on jotakin tuttua...

Kazakstan esittelee neuvostoaikaansa jokseenkin kiihkottomasti ja objektiivisesti. Koko 25 paivan aikana esimerkiksi en nahnyt yhtaan ainoaa Lenin-patsasta.

Almatyssa on sotauhrien muistomerkki, mutta siina on viittaukset muihinkin kuin Suureen isanmaalliseen sotaan (jona Neuvostoliitto aina ja Venaja yha kutsui toista maailmansotaa), esimerkiksi Venajan sisallissotaan 1920-luvun alussa. Astanassa on muistomerkki kommunistisen totalitarismin uhreille ja Semipalatinskissa muisteltiin Neukkujen ydinkokeiden uhreja.

25 paivaa Kazakstanissa on jo saattanut muokata tapojani. Jos tormaatte minuun esimerkiksi Apteekin tiskilla juomassa olutta pillilla, tonaiskaa vaivihkaa. Taalla nimittain tuodaan tuopin mukaan yleensa pilli.

Kazakstan vaikutti kohtuullisen turvalliselta. Suurin riski maassa on tietenkin liikenne. Almatyssa vaikkapa kun liikennevalo alkaa vihrean jalkeen vilkkua, risteavan kadun odottavat autot ampaisevat silla hetkella liikkeelle odottamatta vihrean vaihtumista heille. Jalankulkijan henki ei siina paljon maksa.

Monet pienemmat kaupungit ovat varsin pimeita iltaisin. Useilla sivukujilla ei ole katuvaloja tai ne eivat vaan ole kaytossa. Samaan aikaan kadun reunojen kaivannot ovat avoimia. Taskulamppu on ollut hyvaan tarpeeseen.

Jos pimealla joutuu kavelemaan portaita, ei auta etta muistaa askelten maaran. Porrasnousut ovat nimittain monin paikoin jopa uusissa tavarataloissa ja varsinkin jalkakaytavilla harmittavan epatasaisia.

Mutta nyt nautitaan Kirgisiasta.