Pölyinen aukea Eenhanan kylän keskellä. Lehdettömän puun hennossa varjossa istuu puoli tusinaa torikauppiasta myymässä hedelmiä ja kuivattuja kaloja.

Nousen Toyotan kyytiin. Ovi pitää avata ikkunasta sisäpuolelta, sillä ulkoa kahva ei toimi.

Vieressä on betonikuutio, jonka kattopeltiä pitävät paikallaan painoksi nostetut loppuun käytetyt autonrenkaat. Joy Bar, Trust Market. Kauempana kyltti Dentist esittelee paikallisen hammalääkärin huoneiston. Rakennuksen katolla liehuu Swapon haalistunut sinipunavihreä lippu.

Yllättävän nopeasti auto täyttyy ja lähtee.

Jatko onkin hankalampaa. Pari tuntia myöhemmin ollaan Okongossa. Ambomaasta on siirrytty Kavangon puolelle.

Tien vierustat alkavat olla metsäisempiä. Pääosin ne ovat pusikkoa. Matalien, leveiden puiden alla ruskea heinikko on jo aika pitkää. Maan hiekka ei ole enää yhtä vaaleaa kuin Ambomaassa.

Okongossa ihmettelen, miten täältä pääsee eteenpäin. Viereisessä hämärässä kaupassa pauhaa kiinalaista musiikkia. Ison puun alla värikkäästi pukeutuneet paikalliset naiset ja arkisemmat miehet odottavat kyytiä. Kaikki kuitenkin vähitellen nousevat autoihin, jotka menevät ihan muualle kuin Nkurenkureen.

Minulla on aikaa vertailla autoja, jotka pysähtyvät pihan bensapumpulle. Autoja joista yleensä puuttuu ainakin toinen etulampuista. Konepelti saattaa olla narulla sidottuna kiinni tai koko helmavarustuksen puuttuminen tekee auton pohjasta alastoman.

Vieressä kulkee täysinäisten sorarekkojen ralli. Tie saa asfalttipäällysteen. Joskus.

Johan tärppää. Kolmen ja puolen tunnin odotuksen jälkeen saan kyydin. Avolava-Toyotan avolavalta.

Lavalla on lisäkseni 12 aikuista sekä pari sylivauvaa. Yhdessä nurkassa on kasa isoja autonrenkaita. Löydän istuinpaikan kaljakorin päältä, joita kyydissä on muutama. Ja tietenkin kyydissä on matkustajien tavarat. Monelaista kauppatavaraa, joita varten on tullut lähdettyä kaupunkiin.

Kun ajamme sorarekan perässä, istun silmät kiinni kädet kasvojeni suojana ja pidän kiinni lippalakistani. Muistelen miten kevätkylvöjen aikaan Laitilassa etenkin jyräämisessä välillä sai kunnon pölypilvet silmiin kun osui ajamaan tuulen suuntaan. Olen siis karaistunut.

Edessäni istuu nuori nainen nojaten lavan etureunaan. Naisella on harteillaan viltti, jonka suojassa hän syöttää lastaan. Horisonttiaan lähestyvä aurinko värjää molempien vakavat kasvot keltaruskeiksi.

Vieressä istuu valkopartainen vanhus silmiään siristellen.

Reilun tunnin töyssymatkan jälkeen kuljettaja viittaa minut sisätiloihin. Istumapaikka on vapautunut.

Kuljettaja kertoo sedästään, joka ensimmäisenä ambomaalaisena opiskeli Suomessa teologiaa 60 vuotta sitten. Seuraavaksi hän imitoi Zimbabwen presidenttiä Robert Mugabea. Ja päästää räiskyvän naurun.

Tällaista meillä Afrikassa.

Aurinko ehtii laskea ennen kuin näen, millainen kaupunki on Nkurenkure. Millaisia ovat krokotiileistä ja virtahevoista kuuluisat Okavangojoen rannat.

Ambomaan puolelta lähdin aamulla matkaan Engelasta. Sunnuntaina löysin itseni yllättäen jumalanpalveluksesta. Tai ei se oikeastaan ole yllättävää kun ollaan Ambomaalla. Jumalanpalvelukset ovat maan kulttuurista historiaa ja nykyisyyttä.

Rouvilla oli kukkahatut asetettuna oikeaan asentoon. Peruukit oli valittu tilanteen mukaan. Miehet olivat liituraitapuvuissaan, valkoisessa takissaan tai ihan vaan perusharmaa puku päällään. Yhtä kaikki, tänne kaikki pukevat pyhävaatteet. Parhaansa.

Kello soi kutsuvasti ensimmäisen kerran yhdeksältä. Tunti aikaa h-hetkeen. Puoli kymmeneltä on jo hyvä olla paikalla. Virren veisuu alkoi silloin. Ambokielen virsikirjassa varsin monen virren perässä lukee oshisuomi tai muita Suomi-viittauksia. Jotkut virret vaikuttavat tutun oloisilta.

Viereinen kirkko on remontissa, joten asetumme aaltopeltikaton alle. Puiset penkit on asetettu ainakin 500 ihmiselle. Alttarin taakse on nostettu pressu tuomaan suljetun rakennuksen tuntua.

Maapohja on pehmeää hiekkaa, jossa on pieniä kiviä. Päivän virret on piirretty liitutauluun, joka nojaa etuseinään. Alttarin päällä on pitsireunainen, valkoinen liina.

Pitkässä saarnassa puhutaan VIP-ihmisistä. Jossain itkee pieni vauva, mutta muuten kaikki kuuntelevat hiljaa, välillä hörähtävät papin sutkautukselle.

Viereiset palmut huojuvat tuulessa, ilmavirta pyyhkii kivasti kasvoja.

Afrikka on leppoisana.