Nyt se alkoi. Lahes kolme kuukautta piilossa muulta maailmalta. Eika ole pelkoa etta joku aanestaa mut ulos taalta. Nailta sivuilta joku toki voi aanestaa itsensa ulos. Vaikka olenhan tassa framilla. Tama on minun elamani bigbrother.

Islamabadista ei tule Intia mieleen, pinnistamalla ehka vahan. Kadut ovat viivasuoria, kilometrien pituisia, leveita. Ensivaikutelmalta kaupunki on tylsa. Mutta mita muuta odottaa kaupungilta, joka on pelkastaan perustettu Pakistanin paakaupungiksi levottoman Karachin sijaan.

Lentokoneessa jossain Minskin ja Vilnan valilla tuntui hassulta. Olinhan jo lentanyt kolme tuntia Heathrow'lle, jonottanut siella tunnin passintarkastuksiin ja lapivalaisuihin (systeemit on tainneet palautua pommiuhan jaljilta), odotellut viela pari tuntia koneeseen nousua ja lentanyt toiset kolme tuntia Lontoosta. Ja melkein lahtopisteessa. Matka kuitenkin sujui mainiosti, vaikka eihan koneessa nukkumaan pysty.

Lisaa seuraa kun paastaan kiinnostavampiin maisemiin. Niita tulee.