Ison puun oksat yltavat levealle ja varjostavat valkoista marmorikivea. Kivessa lukee koruttomasti M. Rautanen (Nakambale). Alla ovat syntyma- ja kuolinpaivat.

Joku on laskenut haudalle kukkia.

Mielessani pyorii pyhakouluaikainen laulu. Ambomaa ja Okava ja Tansaniakin. Ovat Afrikassa, maassa kuumimmassa.

Missa mahtaakaan olla Okava?

Millaistakohan oli Martti Rautasen elama?

Paikalliset antoivat Rautaselle nimen Nakambale, joka ambokielesta kaannettyna tarkoittaa "Mies joka kayttaa hattua".

Elama ei tainnut olla aina helppoa. Jo matka Suomesta Walvisbayhin vuonna 1870 kesti kahdeksan kuukautta.

Olukondan kylaan Ambomaahan Rautanen asettautui lopullisesti 1880. Taalla han kuoli 1926.

Se, etta Namibiassa on useita Martti-nimisia miehia, johtuu nimenomaan Rautasesta eika Ahtisaaresta.

Kylan hautausmaalla on kiintoisa lukea hautakivia. Omuhougi Yrjo Roiha, Nokamati Viljo (kuoli, surullista, jo 9 kuukauden iassa, Omukwanilva Eino Johannes Namene, Toivo Salomo, Rebbeka Johannes, Selma Aron...

Hautausmaan vieressa on kirkko, joka vuonna 1889 valmistui Pohjois-Namibian ensimmaisena kirkkona. Kirkko on pelkistetty: saviseinat ja -lattiat, ruohokatto. Sisalla on toisella pitkalla sivulla pieni saarnastuoli hieman muuta lattiaa ylempana. Paadyssa olevan pienen alttarin takana on punaista mosaiikki-ikkunaa.

Kirkon katolla on pieni puinen risti. Ruohokaton peittama kellotapuli on pystytetty pitkien puiden varaan.

Kirkon lahella on Rautasten koti, joka opaskirjan mukaan on Pohjois-Namibian vanhin olemassaoleva rakennus. Se valmistui 1880.

Museona nyt toimiva talo on kiehtova etenkin suomalaisen silmin. Paikalla on tietenkin paljon kuvia perheenjasenista ja tarinoita heidan elamankohtaloistaan.

Kiinnostava on tutkia Nakambalen tyohuoneen kirjahyllya: Tietosanakirja, 10 osaa, 1734 wuonna laki, Terweellinen oppi, Oma maa, 6 osaa, Maat ja kansat, Jokamiehen tietosanakirja. Kirjaston hyllyilla on myos jokunen kayratorvi seka Safarikuoron joulumusiikkia.

Rautasen elama kasitti paljon muutakin kuin uskonnollista opetusta.

Laajalle peltojen taakse leviava kyla on puolen paivan aikaan hiljainen. Aurinko porottaa paljon kuumemmin kuin Windhoekissa. Maa on kauttaaltaan valkoisen hiekan peitossa, niin pehmean etta jalka aina kavellessa kuopaisee.

Paikoin hiekan seasta nousee mattaita ja kellertavaa heinikkoa. Karpanen pyorii korvan vieressa. Jostain suhahtaa ohi sudenkorento.

Peltotien varrella on kaktusrivisto. Palmuja kasvaa harvakseen suomaan pienta viilennysta. Pienia, puupaalujen ymparoimia pihapiireja on viela harvemmassa. Viereisen aidan takana on tyhja olutpullo.

Kauempana nousee polypilvi, silla kylan lapi jatkuvan tien asfaltti paattyy juuri Nakambalen kohdalla.

Iltapaivaksi kyla vilkastuu, kun lapset paasevat koulusta ja elaimet etsivat vihreampaa (jota ei ole) ruohoa.

Kylaan rakennettiin uusi kirkko 1975. Nyt sielta kuuluu laulua.

Joukko nuoria kavelee ympyraa valilla hypahdellen kuin letkajenkkaa tanssiessa ja laulaa samalla Nambiasta. Kirkon paadyssa ovat edelleen ripustettuina eilispaivan jumalanpalveluksen virsien numerot.

Laskeva aurinko varjaa kirkkoa punertavaksi, ja laulu kuuluu ulos vaimeampana. Ohi ajava auto nostattaa entista isomman polypilven. Pikkupojat esittavat jalkapallotemppujaan. Toiset tyontavat kilpaa rautalangasta vaantamiaan pikkuautonrunkoja.

Nakanbale varmaan hymyilisi, jos olisi nyt tassa.