Kavangolla parjaisi tamperelainenkin. Kun taalla tervehditaan, sanotaan moro.

Olen oppinut Nkurenkuren raitilla jo paikallisen small talkin. Keskustelu sujuu seuraavaan tapaan:

Moro. Moro. Laua? Laua. Laua? Laua. Eee-e. Eee-e.

Suomennettuna suunnilleen etta terve, mita kuuluu, kiitos hyvaa...

Samaa kokeilen myos Angolan puolella, mutta nyt ei tule vastakaikua. Matkaseuranani oleva Fernando tulkkaa hetken kuluttua: han on poliisi. Vakavailmeinen mies. Olenko taas mokannut?

Angolaan siis paasee Nkurenkurusta Okavangojoen poikki kanootilla.

Namibian puolella telttakankaan alla istuu nainen jolla on perinteinen ruumiinrakenne. Tutkittuaan passini han ojentaa sen takaisin ja osoittaa kohti kanoottia.

Melojapojalle pitaa maksaa ylityksesta 2 Namibian dollaria eli 20 eurosenttia.

Angolan puolella rajatarkastus on jaykempi.

Mita sinulla on kassissa? Nayta! Taskussa? Nayta! Avaa!

Mutta ei sen jaykempi. Ei kun paseeraamaan, kuin ulkomaille.

Polku suuntaa viistosti ylamakeen. Vasemmalle puolella jaava Okavangojoki virtaa Angolan puolelta katsoen paljon komeampana kuin Namibian puolelta. Ollaan korkeammalla toyraalla.

Oikealle puolelle jaa hokkelikylaa.

- Unitalaisten asuntoja, esittelee Fernando.

Alueella sissisotaa kaynyt Unita suostui aselepoon 2002 johtajansa saatua surmansa. Nyt alueella ei ainakaan ole sotaa.

Mutta sodan jalkia on. Ruostunut panssaroitu vaunu. Pommitettuja taloluurankoja, joista silti nakyy siirtomaa-ajan portugalilainen prameus.

Kaupunki on hiljainen. Yhtaan autoa ei nay edes kadun varressa. Joku satunnaisesti paikalle osuva lapsi on kauhuissaan. Itkee kun nakee ruman valkonaaman. Pelottavaa.

Tuossa lapset ovat iloisempia. Karjuvat kimeaa nauruaan kun heille esittelee valokuvan. Lisaa.

Sitten tormaan poliisiin. Fernandon ja poliisin keskusteltua pitkaan Fernando pyytaa minua nayttamaan kuvat. Ja tulkkaa kaymaansa keskustelua.

Kenelta han on saanut toimeksiannon? Miksi han valokuvaa taalla? Onko han amerikkalainen? Miksi te namibialaiset tuotte ulkomaalaisia tanne meille ottamaan typeria valokuviaan?

Poliisi seuraa silma tarkkana kun tuhoan kaikki ottamani Angola-kuvat.

- Seuraavaksi kun tulet, kysy ensin lupaa minulta.

Okei.

Katuhiekka kuivaa kurkkua ja askeiset tapahtumat viiltavat mielta. Nyt maistuisi olut. Taallakin olut on Windhoekia. Melkein tuplasti kalliimpi kuin sama Namibian puolella.

Kanootilla on mukava palata Namibian puolelle. Vapaaseen maahan. Kahden tunnin visiitilta.

- - - - - -

Kavelemme pusikossa okapiikkeja vaistellen ja silma tarkkana mahdollisten kaarmeiden varalta.

Karjunta kuuluu, vaikka mitaan ei nay. Aani muistuttaa vahan sikojen karjuntaa, vahan lehman mylvintaa, vahan laivan sumutorvea. Tai ehka noita kaikkia yhteensa.

Hippoja.

Saavumme joen toyraalle. Pastori Janne kokeilee kalaonnea (jota on), mina keskityn virtahepoihin.

Kiikarilla niita erottaa joen keskelta saaresta. Paljas silma erottaa vesirajan heinikosta ison mustan moykyn. Kiikari tarkentaa, etta paikalla on kolme tai nelja hippoa.

Nyt silma havaitsee ylajuoksun suunnasta pari hippoa uimassa. Lisaa mustia pisteita paljastuu toisessa suunnassa. Yksi hippo valuu veteen kaislikosta.

Elainmaailman uljaimpia nakyja on leukojaan venytteleva virtahepo.

Ensin hippo nostaa paataan veden pinnasta, kallistaa sita takaviistoon. Alaleuka pysyy paikallaan kun ylaleuka taipuu taaksepain lahes 180 asteen kulmaan.

Ja onpa iso paa!

Tahtaan kiikarilla elaimeen, kun hyytava karjunta kuuluu, jostain lahempaa? Katson akkia varpaisiini, ei nay mitaan. Vedessa virtahevon huuto kiirii kuin vieressa mylvisi. Valimatkaa sentaan on turvalliset sata metria.

Joessa on myos krokotiileja, mutta niita nakee enemman kesalla. Ja nythan taalla on talvi. Jokiranta myos kuhisee kaarmeita. Niita nakee kuulemma melkein paivittain, mutta vahan harmittaa kun en ole viela havainnut ensimmaistakaan.

Engelasta Ambomaalta ehdin lahtea juuri alta pois, kun musta mamba jo odotteli terassilla.

Joen kuningas on kuitenkin virtahepo. Hippo onneksi vaistelee sen verran aania ja ihmisia, etta rajanylityspaikan kanoottimatka on turvallinen.

Oli ainakin talla kertaa.