1131.

Yo on viela syvalla, kello on vahan yli kolme. Pimean bussin ikkunasta erottaa etelaisen taivaan tahtia. Bussin valokeila valaisee hetkeksi edessa olevan liikenneopasteen.

Maputo. 1131 kilometria.

Mosambik on iso maa. Kartalta katsoen Chimoio ei ole hirvittavan kaukana Maputosta. Ainakin jos vertaa matkoja Chimoiosta pohjoisen suuntaan, Maputo on lahempana. Paljon lahempana.

16 tuntia myohemmin. Aurinko on noussut, nousi huoltoaseman kohdalla bensapumpun takaa. Aurinko on myos jo laskenut, laski puskaan.

Siina valissa silma ihmettelee ja ihastelee monelaista. Puolimatkan paikkeilla bussi nousee taas yhden kukkulan paalle avaten maisemat kauas eteenpain, seuraavalle kukkulalle asti. Kaikkialla nakyy palmuja. Puhtaan vihreita, taustana sininen taivas. Varsinainen palmikko.

Bussi on taynna. Bussi ei ole valtavan iso mutta ei mikaan pikkubussikaan toisaalta. 37-paikkainen.

Paikat eivat silti riita, vaan kaytavalla matkareppujen ja jauhosakkien paalla joutuvat istumaan jotkut raukat. Tai muovijakkaroilla jotka on nostettu kaytavalle.

Minun rinkkani on bussin etuosassa portaiden ylapaassa. Aina kun tulee tauko, kaikki jotka poistuvat bussista joutuvat harppomaan rinkkani yli. Ja taas harppomaan takaisin kun nousevat bussiin. Eika kaikkien askel ylla yli rinkkani.

Bussi pysahtyy parin, kolmen tunnin valein. Bussin ymparilla on aina heti kuin iso markettori. Lauma kaupustelijoita yrittaa myyda tostensa ohi kiilaten limpparia, pahkinoita, leipia, banaaneja...

Paitsi huoltoasemien pihoilla on rauhallisempaa. Kaupustelijoiden armeija odottaa huoltamon sisaankaynnin kohdalla. Siella heidat pitaa aseellinen vartija.

Maputo alkaa hamartya. Puskan jalkeen ensimmainen nakyva maamerkki on iso, moderni stadion. Varsin uusi.

Siita myos alkaa slummimainen asutus, laitakaupunki. Alue on kuin Intiaa. Roskaista, sottaista, polyista, hamaraa valoa. Ihmisia pyorii askareissaan. Kaikki elama nayttaa olevan kaduilla.

Maputosta on moneksi.

Portugalia ovat katujen kyltit seka pienet kerrostalot, joista rappaus on lohjennut ja valkoisesta on tullut mustaa.

DDR:aa ovat isommat kerrostalokolossit. Betoniviidakkoa joka puskee vastaan katujen reunoilla.

Amerikkaa ovat isommat, uudemmat kerrostalot, joita rakennetaan parhaillaankin kiivaaseen tahtiin.

Hongkongia on maisema, joka muodostavat komean sky linen viereiselta Catemben niemelta katsoen.

50 matkapaivan jalkeen Maputo on piristava poikkeus, silla se on oikea, todellinen kaupunki. Taalla kuhisee elama. Taalla on leppoisuutta ja myos dynaamisuutta.

Kaupungissa on riittavasti valkoihoisia, jotta taalla parjaavat monelaiset ravintolat ja kahvilat. Ruokakulttuuri on ihan eri luokkaa monipuolisuudessaan verrattuna aiempiin paikkoihin talla reissulla. Jopa futismatseja loytyy usealta skriinilta majapaikan lahettyvilta.

Eilen palasin puolenyon tietamista kampille, kun Mestarien liigan jalkapallomatsi oli loppunut. Matkaa oli talsittavana kilometrin verran, mutta paakatuja tuntuu turvalliselta kavella. Turvallisuuden tunnetta tuovat vartijat, joita istuu tai nuokkuu iltaisin lahes joka rakennusen edessa.

Toisaalta Etela-Afrikan rikollisliigat ulottavat otteensa myos tanne asti.

Mosambik on niita maita, joiden paakaupungeissa on nimetty katuja Marxin, Leninin, Maon, Kim Il Sungin ja Ho Chi Minin mukaan. Tuleepa vastaan myos Avenida Olof Palme.