Lady fingerin valloitus on tehty. En vaita, etta olisin sinne kiivennyt, kukaan ihminen maailmassa ei ole. Mutta olen nahnyt sen riittavan lahelta. Tosin vain hetken ajan, pilvien keskelta pilkottaen.

Vuori on noin 6500-metrinen, Ultar Peakin vieressa Karimabadin kylan takana. Ultar peak -vuoria on itse asiassa kaksikin, toinen niista tunnetaan nimella Japanese killer mountain. Maineikas japanilainen kiipeilija sai surmansa yritettyaan kiiveta vuorelle.

Lady finger on kuin nainen sormi pystyssa: sosso. Ei tanne niin vain tulla. Vuori on piikkina kalliossa, niin jyrkka etta lumikaan ei kunnolla tartu siihen. Ja vuoren huippu on terava.

Matka Karimabadin kylasta Ultar meadowille kesti 3,5 tuntia. Puoli tuntia matkasta meni paikallisen paimenen kanssa kinasteluun. Mies tuli polulla vastaan kirvesta heiluttaen: tasta ei menna ilman rahaa. Yksityisalue. 50 rupiaa.

Periaattestakaan emme maksaneet. Paikalla oli myuos 13-vuotias poika, joka kertoi, etta on toinenkin reitti. Vahan vaarallinen, mutta tulkaa perassa.

Nousimme ylemmas rinnetta, jossa kapea polku kulki korkeuskayrien suuntaisena. Ei ongelmia, kunhan vain ei katsonut alas.

"Nyt tulee vahan vaarallinen kohta", poika sanoi.

Polku loppui. Kallio oli jyrkka, ehka siina 45-asteinen. Poika meni edella ja mina etsin perassa paikkaa jaloille ja kasille. Hitaasti ja yksi raaja kerrallaan. Siina ja siina oli ettemme kaantyneet takaisin.

Pian reitti muuttui poluksi, helpommin kuljettavaksi. Jatkoimme matkaa amerikkalaisen Debin kanssa. Pojalle maksoimme sen mita paimen oli pyytanyt itselleen.

Deb on nuori nainen, kiertanyt maailmaa yksin helmikuusta asti. Han kertoi, etta Pakistanin viisumin han sai yllattavan helposti. Kertoi myos, etta maan kieroutunut hallitus saattaa tasta lahtien pitaa hanta epailyttavana henkilona.

Jatkoimme polkua pitkin. Polun vieressa vasemmalla kulki metrin levyinen kanava, jonka takana nousi pystysuora seina satoja metreja. Oikealla puolella koski vellosi jaatikoista sulavaa vetta satojen metrien syvyydessa.

Polku oli toista metria levea, mutta kavellessa ei voinut katsoa maisemia. Pysahtya piti.

Pian maisema muuttui. Epamaarainen, kivikkoinen reitti alkoi nousta jyrkemmin. Mitaan varsinaista polkua ei enaa ollut. Oikealla virtaava koski oli muuttunut kiviseksi jaatikoksi, joka oli noussut jyrkasti eika enaa kulkenut niin syvalla. Maisema ei ollut niin pelottava, vaikuttava toisella tavalla.

Aikamme noustuamme paadyimme vuorten ymparoimaan amfiteatterimaiseen tasangoon, jossa oli niityn reunalla pieni vuoristomokki. Vuoret ymparilla olivat pilvien peitossa, kunnes Lady finger nayttaytyi hetkeksi.

Vuoren vieressa nousi vuorten lailla melkein pystysuoraan valtava jaatikko, jota ei ensin meinannut vuoresta erottaa.

Matkaan meni 3,5 tuntia. Paluumatka myohemmin hoitui 1,5 tunnissa, mutta reisille alastulo oli rankka.

Ylhaalla oli mukava istahtaa ja syoda evaita, mutta 3250 metrin korkeudella tuli nopeasti kylma.