Eilen oli kansainvalinen "missa olit viisi vuotta sitten" -paiva. Muistelin junamatkaa Sighisoarasta Sibiuun. Outoa etta siitakin on jo viisi vuotta. Missakohan olen viiden vuoden kuluttua?

Tanaan bussissa en rohjennut kysya vieruskaveriltani, missa han oli viisi vuotta sitten. Saati mita mielta han on al-Qaidan tekosista. Olisi ollut kiinnostava kuulla hanen, islamilaisen mielipiteita. Han osasi englantia sen verran huonosti etta olisi saattanut aiheutua inhottavia vaarinkasityksia moisesta puheenaiheesta.

Han sen sijaan sanoi: Olemme kolmen vuoriston yhtymakohdassa. Tuolla takana on Hindukush. Indus-joen takana on Himalaya. Ja me olemme nyt Karakorumissa.

Ja samalla hypahti Nanga Parbat laakson takaa esiin. Valkeana jattilaisena, uhkean majesteettisena. Se katseli kohti minua puolen minuutin ajan. Sitten bussi kaantyikin vasemmalle ja maisema oli taas uusi.

Nanga Parbat on 8125-metrisena maailman kahdeksanneksi korkein vuorenhuippu.

Gilgitissa oli kiva kavella sivukujia. Ei ollut basaareja, ei suurta vaenpaljoutta. Oli paikallisia: lapsia odottamassa kuolukyytiaan. Vanhuksia lakaisemassa katua. Aiteja kavelemassa kaduilla vauva sylissa. Oli hyva fiilis olla vaan ja katsella.

Ja ottaa valokuvia. Pian alkaa jo arsyttaa kun kaikki lapset ja monet aikuisetkin pyytavat: foto. Siina vaiheessa lopetan heidan kuvaamisensa, kun kateeni lykataan email-osoite, mihin kuvat pitaisi lahettaa. Mutta takalaiset haluavat olla valokuvissa.

Nyt olen Skardussa, 180 kilometria itaan Gilgitista. Baltistania, historiallista Tiibetia. Istuin pikkubussissa melkein 7 tuntia jalat solmussa. Ikkunan takana lipui ja valilla syoksyili Indus. Maisemat korvasivat monin kerroin jalkojen puutumisen.

Skardu on kummallisella tasangolla. Indus kulkee monena haarana, vesi lahes lilluu paikallaan. Joen keskella on lukuisia hiekkaisia saarekkeita. Vesijattohiekalle on istutettu puita.

Yhden lansimaisen olen tanaan nahnyt. Keskikesalla heita (meita) on taalla paljon. Skardu on K2:lle kiipeavien keskus, viimeinen kaupunki ennen base campille jatkamista.