Oletteko pohtineet mihin kaikki kadonneet t-paidat paatyvat? Minulla on siihen vastaus: ne paatyvat Mosambikin Pembaan.

Tanaan kun kavelin kohti keskustaa, vastaan kaveli Jamo Myllys, kovasti ruskettuneena (ei kai tama ole rasistista). Sinivalkoinen leijonapaita, tekstina Suomi Finland, selassa numero 35 ja nimi Myllys.

Eilen rannan tuntumassa paikallisessa kylassa maleksi roteva nuorukainen, jonka valkoisessa t-paidassa luki vaaleanpunaisessa logossa NAISTEN KYMPPI. Paita on vuodelta 2006.

Rannalla nuorukainen yritti myyda rannekoruja. Paidassa oli M-kirjain, ja siina alla oli Masku. Ei kai Sukari ole taalla?

Vahan myohemmin ohi kaveli mies, jonka paidassa oli tyylitelty Kekkosen naama. Grafiikkana vahan kuin Warholin Marilyn Monroe -teokset. Hihaton valkoinen t-paita sopiikin mainiosti Kekkosen karismaan.

Loytyvatkohan taalta myos kaikki kadonneet kynat ja parittomat sukat?

Pemba on kaukana Maputosta, 13 leveysastetta pohjoisempana. Lahes kahden ja puolen tunnin lentomatkan paassa.

Pemba on myos paljon lahempana Paivantasaajaa. Sen huomaan esimerkiksi nyt, kun paita markana istun nettikahvilassa. Jostain kuuluu tuulettimen hurinaa, mutta tehoa ei ole. Edessa olevan ikkunan karmissa juoksentelee gekko.

Pemba on kauniilla paikalla. Intian Valtameren rantaan on jaanyt iso lahti, jonka syvyyteen avomeren suunnasta kaartaa pitka niemimaa. Sen nokassa on Pemba.

Taalla puhutaan portugalia, ja paikka myos nayttaa geologisesti Portugalilta. Meren aallot ovat rikkoneet rannan hiekkakiviset kalliot ja muovanneet erikoisia kallioseinamia kuin Portugalin Algarvessa.

Vesi kuultaa turkoosina vasten valkoista rantahiekkaa. Rannan ylle laskeutuu palmun oksia, maisema on kuin postikortista.

Laskuveden aikana rantaviiva karkaa kilometrinkin paahan. Nousuveden aikana on vaikea menna uimaan kun ei meinaa jaksaa kahlata niin pitkalle etta vetta olisi edes metrin.

Toisaalta kahlaaminen on mukavaa, koska vesi on lamminta, melkein kaden lampoista.

Hiekkarantaa on joka puolella. Rannalla vaan on niin kuumaa, etta siella parjaavat vain lapset. Mukavampaa on istua rannan takana terassilla ja nauttia kylmista virvokkeista ja erityisen kauniista maisemasta.

Merta on myos kiehtova kuunnella. Majapaikkani on parinsadan metrin paassa rannasta. Majailen dormitorissa, huone on rakennettu eraanlaisen kontin paalle. Ulkoa ruma, sisalta kaunis.

Lattiana leveat lankut, siihen paalle asennettu viisi sankya hyttysverkkoineen. Katto perinteinen ruohokatto, paadyt avoimet. Nukun siis ulkona.

Aallon huminaan ja tahtien kajoon on helppo nukahtaa.

Aamuyolla kuitenkin heraan. Mita liiketta taalla on? Kutisee.

Taskulamppu. Sangyssani on muurahaisia. Satoja muurahaisia. Pienia muurahaisia, joita hyttysverkko ei pitele.

Olen hetkessa hereilla. Kokeilen toista sankya. Ketaan muuta taalla ei ole. Vartin paasta tunnen etta jokin kavelee niskassani. Tyynyn alla on muurahaisia. Paljon muurahaisia.

Kappas, tuossahan poydalla on spray-purkki otokoita vastaan. Kapuan kolmanteen vuoteeseen. Suihkutan sangyn laidat kosteiksi. Yhtaan muurahaista ei nay. Elama on taas helppoa. Nukahdan.

Itsenaistyttyaan Mosambik karsi pitkaan sisallissodasta. Rauhallista on ollut jo vuosia, mutta mahtaakohan pinnan alla viela kytea?

Tata pohdin, kun kavelin kohti keskustaa.

Olin noussut Wimbin ranta-alueelta bussiin. Parin pysahdyksen jalkeen autoon alkoi nousta ihmisia, pian bussi oli taynna.

Joitakin minuutteja myohemmin kaytavalta taaempaa kuului kiivasta sanailua. Pian joku lensi ohitseni kolahtaen kohti bussin seinaa. Toinen meni perassa nyrkit edella.

Alakynnessa ollut poistui autosta. Isompi haki bussista rautaputken ja lahti takaa-ajoon. Molemmat tulivat takaisin bussiin pienemman nayttaessa surkealta. Vasemmasta kadesta tuli verta valumalla. Hanet yritettiin hatistaa bussista, mutta mies palasi sinne vakisin.

Kun verta roiskui bussin lattialle ja muuallekin, paatin kavella. Hengittaa puhdasta meri-ilmaa ja hymyilla.